IP 13.-20.6. LUUKAS 15:1-10

TEKSTI: LUUKAS 15:1-10
1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."


KUULIJAT 1-2
1. Mistä syystä jotkut tuntevat vetoa Jeesukseen ja toiset eivät voi häntä sietää? Miettikää sekä Jeesuksen aikaa että omaa aikaamme.

LAMMAS 3-7
2. Miettikää eri syitä, miksi lammas voi joutua kadoksiin?
● Mitä kadonnut lammas voi tehdä sen eteen, että se tulisi löydetyksi – ja mitä se ei voi tehdä?
● Minkä lohdutuksen tämä vertaus sisältää ajatellen niitä ihmisiä, joiden puolesta sinä huolehdit ja hätäilet?

3. Jeesus vertaa löydetyksi tulemista parannuksen tekemiseen (7). Mitä siis parannus on tämän vertauksen mukaan? Pysyttele tekstissä!

4. Missä meidän aikanamme ovat ne ”hurskaat, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa” (7)?
● Jesajan kirjassa on lause, jonka fariseukset tunsivat varsin hyvin: ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen” (Jes.53:6). Vielä kerran: keitä ne 99 tarkoittavat?

5. Mistä synneistä fariseusten olisi pitänyt tehdä parannus (2)?
● Miksi fariseukset eivät tajunneet olevansa eksyksissä
● Kumpaan ryhmään sinä itse katsot kuuluvasi: kadonneisiin vai löytyneisiin?

6. Vertauksissa juhlat usein merkitsevät taivasta. Miksi tässä vertauksessa 99 hurskasta eivät päässeet juhliin, vaan sinne päästi vain yksi kadonnut ja löytynyt (6)?

7. Mitä tarkoittaa käytännössä se, ettei kukaan voi mennä taivaan juhliin omin jaloin, vaan hänet pitää sinne kantaa (5)?

KYMMENEN HOPEARAHAA 8-10
8. Miettikää eri syitä, miksi nuo hopearahat olivat omistajalleen tärkeitä?
● Miksi Jeesus rinnasti hopearahan ja syntisen toisiinsa – mitä yhteistä niissä on?
● Miksi sinä olet Jeesukselle yhtä tärkeä kuin hopearahat tuolle naiselle?

9. Missä meidän päivinämme voidaan kohdata Jeesus, joka ”hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan” (2)?

ILOSANOMA: Johannes Kastaja kutsui Jeesusta ”Jumalan karitsaksi, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh.1:29). Jeesus-karitsaa ei pelastettu erämaasta, päinvastoin, hänethän tapettiin sinne. Häntä ei kannettu kotiin, vaan hänen kuormattiin kaikki meidän syntimme kannettavaksi.

---

Nämä kysymykset ovat paljon ajatuksia herättävia, mutta kuittaan lyhyesti tämän kertaiseen.

KUULIJAT 1-2
1. Mistä syystä jotkut tuntevat vetoa Jeesukseen ja toiset eivät voi häntä sietää? Miettikää sekä Jeesuksen aikaa että omaa aikaamme.
Vetoa tuntevat ne, jotka haluavat saada syntinsä anteeksi, uuden elämän Hänessä, että kuolema ei pelottaisi, tietäkseen minne on matkalla, muutamalla sanalla sanoen löytääkseen elämänsä tarkoituksen.
Jeesuksen aikana ihmisiä veti Jeesuksen luo, kun Hän antoi ihmisille syötävää, paransi sairaita, vapautti sidoksissa olevia ihmisiä Jumalan valtakuntaan.
Ne taas, jotka eivät voi sietää Jeesusta, turvaavat omiin järjen päätelmiinsä ja omiin hyviin tekoihinsa, eikä Raamatun sanaan; ristin hullutus on pahennus. Onhan niitä muitakin syitä.

ML Janatuinen opetti, että tuoda esiin, mitä ajatuksia kysymykset sitten herättävätkin ja sanoi että tässä
piirissä ei ole ainoita, oikeita vastauksia, eikä pyritä toisiemme kirjoituksia kumoamaan.
Kun me täällä pidettiin tätä piiriä, rukoilimme vain, että Jeesus selkiyttäisi meille jotakin uutta itsestään
(me kun suurimmaksi osaksi olimme kauan uskossa olleita). Ja tämä rukous toimi ja se innosti yhä uudelleen
kuuntelemaan, josko Jeesuksella nyt olisi minullekin jotakin uutta tai vanhaa, mutta uudelleen uudeksi tulevaa
sanaa.

"1. Mistä syystä jotkut tuntevat vetoa Jeesukseen ja toiset eivät voi häntä sietää? Miettikää sekä Jeesuksen aikaa että omaa aikaamme."

Jätän tähän muutamia ajatuksia, mikä saa ihmisen mieluummin valitsemaan ateismin kuin Jeesuksen:

-uskovaiset eivät elä niin kuin opettavat (tekopyhyys)
-Jeesusta ei välttämättä koskaan edes ollut olemassa tai hän oli vain yksi ihminen muiden joukossa
-miksi Raamattu olisi enemmän tosi kuin kaikki lukemattomat muut uskonnolliset kirjat? Maailma on täynnä uskontoja, miksi yksi olisi muka oikeassa ja kaikki muut väärässä
-monet Raamatun kuvailemat tapahtumat eivät kestä tieteellisten tosiasioiden edessä
-ihmiset tulevat uskoon vain helvetin pelosta tai koska heidät on aivopesty
-koska uskovaiset eivät osaa perustella asioita, he tuputtavat vain raamatunlauseita
-usko on ikävänpitoa, usko kieltää kaiken hauskan elämässä

En ole pystynyt perustelemaan ateistille, miksi Raamattu olisi totta. Pitäisi olla vedenpitäviä todisteita, että Jumala todella on olemassa ja että Hänet löytää juuri Raamatusta eikä jostain muusta uskonnosta. En ole myöskään osannut selittää, miksi uskovienkin keskuudessa tapahtuu samoja vääryyksiä ja syntejä kuin ei-uskovien keskuudessa. Olen naimisissa ateistin kanssa, joten joudun näihin keskusteluihin aivan jatkuvasti.

Todella miettimisen arvoisia ajatuksia Leadmelta.
Että(kö) ihminen ehdoin tahdoin valitsisi ateismin ... itse kun ei ole siinä koskaan ollut mukana, ellei lasketa epäuskon kausia ... niin mitä se hyödyttää - olla uskomatta.
Joskus tuntuu, että ateisti on "rehellisyydessään" hyvinkin lähellä Jumalaa, vaikkei itse sitä tajua.
Voi olla, että puhun höpöjä, enkä itsekään tiedä mitä tarkoitan - mutta sen tiedän ...
etten häviä mitään vaikka Raamattu ei olisi totta ja uskoisin silti.

Vaikka en ole itseäni koskaan varsinaisena jumalankieltäjänä pitänytkään, noita Leadmen esittämiä kysymyksiä pohdiskelin usein ennen uskoontuloani... ja joskus vielä nykyisinkin. Mutta Jumala pitää lähellään, jos en kokonaan heittäydy maailman vietäväksi. Olen vakuuttunut siitä, että Jeesus etsii eksyneet lampaat ja armahtaa katumukseen tulleita tuhlaajapoikia ja -tyttöjä. Hän ei hylkää ketään, joka hänen luoksensa tulee...

Olen aika lailla samaa mieltä Viivin kanssa siitä, että ateisti ei varsinaisesti kiellä Jumalan olemassaoloa, vaan saattaa etsiä Häntä hartaammin kuin "riviuskovat". Ateistiksi julistautuvaa ei pitäisikään evankelioida väkisin, vaan hiljaa rukoilla hänen puolestaan ja odottaa, milloin Jumala häntä kutsuu ja koskettaa. On hyvä rukoilla myös itselleen oikeita sanoja oikeaan aikaan, sitten, kun "ateisti" esittää vaikeita kysymyksiään. Mutta väittelemään en ryhtyisi. Jos joku ei usko, en häntä voi väkisin uskoon saattaa. Esitän vain oman näkemykseni siinä toivossa, että se jotenkin jäisi hautumaan etsijän sydämeen tai vahvistaisi häntä uskossa...

Kiitos AnnSofille taas hienoista ajatuksista! Niinhän se on, että Ilosanomapiirissä ei olekaan tarkoitus esittää oikeita vastauksia, vaan viipyä Jumalan Sanan parissa, lähellä Jumalaa, Hengen valossa ja voimassa...

Usko ei myöskään ole musta-valkoista, jakoa uskoviin ja ei-uskoviin. On "maasto", jossa ollaan uskonnollisia. Omalta kohdalta tunnen tätä olotilaa sen verran, ettei siinä kulkeminen tuo iloa, vapautta ja voimaa vastustaa kiusauksia.
Usko on lahja ... sitä ei voi ansaita työskentelemällä, vaikka etsiminen joskus voi työltä tuntuakin.

Aamen Viiville! Ja - kuten monasti ennenkin olen todennut: vain Jumala näkee sydämeen eikä ihminen voi lähimmäistään sanoa joko "uskovaksi" tai "ei-uskovaksi - ei edes "uskovaiseksi". Usko ei aina näy eikä kuulu ulospäin - parhaimmissa tapauksissa kylläkin.

Sydämestä tuli mieleeni tällainenkin raamatun totuus:

Mielestäni ihminen kyllä joko on uskossa tai ei ole. "Välimaastoa" ei varsinaisesti Raamatun mukaan ole olemassakaan.

Kun olin nuori, elämässäni tuli vaihe, jolloin halusin kaikesta sydämestäni tulla uskoon ja teinkin uskonratkaisun. Ongelmaksi vain muodostui se, etten uskaltanut oikein tunnustaa uskoani kenellekään. En kokenut mitään erityistä ja siksi meni vuosia, etten tiennyt, olinko uskossa vai en. Olin pitänyt uskoni lähinnä vain omana tietonani. Ajattelin myös, että usko ehkä velvoittaa asioihin, joihin en ollut valmis. Ajattelin, ettei uskossa voi tehdä enää mitään kivaa (olin 13 v.), on pakko käydä kirkossa, todistaa kaikille vastaantulijoille jne... Siltikin ajattelen, että ihmisen on selkeästi jossain vaiheessa elämäänsä tultava uskoon (antaa elämänsä Jeesukselle) pelastuakseen. Ei kannata jäädä epäröimään minnekään uskon ja epäuskon välimaastoon.