Valoa läpi pimeyden

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr. 10: 35,36.

Pyhäkköoppi oli se avain, jonka avulla vuonna 1844 koetun pettymyksen salaisuus paljastui. Se toi päivän valoon täydellisen totuuden järjestelmän, yhtenäisen ja sopusointuisen, näyttäen että Jumalan käsi oli johtanut suurta adventtiliikettä.

Adventistit silloin otaksuivat, että maa tai jokin sen osa oli pyhäkkö. Heidän käsityksensä mukaan pyhäkön puhdistaminen merkitsi maan puhdistamista tulella viimeisenä suurena päivänä, ja tämä oli tapahtuva Kristuksen toisessa tuulemisessa. Tämä vei siihen johtopäätökseen, että Kristus tulisi takaisin maan päälle vuonna 1844.

Mutta määrätty aika oli mennyt ohi, eikä Herra ollut tullut. Uskovaiset tiesivät, ettei Jumalan sana voinut raueta tyhjiin. Heidän selityksensä täytyi olla virheellinen; mutta missä oli virhe? Tutkiessaan he huomasivat, ettei Raamatussa ole mitään tukea sille yleiselle käsitykselle, jonka mukaan maa on pyhäkkö, mutta he löysivät sieltä täydellisen selityksen, josta ilmeni pyhäkön luonne, asema ja siihen liittyvät palvelustoimet.

Ne, jotka seurasivat profeetallisen sanan valoa, näkivät, että Kristus, sen sijaan että olisi 2300 päivän päättyessä tullut puhdistamaan maata, meni silloin taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään toimittamaan sovitustyön viimeistä osaa tulemisensa edellä.

Nyt he näkivät hänet kaikkein pyhimmässää säälivänä ylimmäisenä pappinaan, joka pian oli ilmestyvä heidän kuninkaanaan ja vapauttajanaan.

Seraten häntä uskossa he oppivat ymmärtämään seurakunnan viimeisen työn. He ymmärsivät paremmin ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat sekä olivat valmiit vastaanottamaan ja antamaan maailmalle komannen enkelin vakavan varoituksen, sellaisena kuin se esitetään Ilmestyskirjan 14. luvussa.

E.G.White