Jumalan armosta

Otteita Ellen G. Whiten artikkelista Sign of the Times- lehdestä vuodelta 1908 (Suomennos Annalena Toivola):

Jumalan armo on evankeliumin perusteema. Jumalan armo on hänen rakkautensa ilmennys - rakkauden, joka tekee Kristuksen kautta langenneelle ihmiselle mahdoliseksi pelastua, joka tekee mahdolliseksi ihmisyyden ja jumaluuden välisen yhteyden ja yhteistyön.

Kristus ei rakastanut meitä sen vuoksi, että me ensin rakastimme häntä, vaan hän kuoli meidän puolestamme, "kun vielä olimme syntisiä". Hän ei kohtele meitä ansiomme mukaan. Vaikka olemme ansainneet tuomion synneillämme, hän ei tuomitse meitä. Vuosi vuodelta hän on sietänyt meidän heikkouttamme ja tietämättömyyttämme, kiittämättömyyttämme ja tottelemattomuuttamme. Hän ei välittänyt harharetkistämme, sydämemme kovuudesta eikä siitä, että olemme jättäneet huomiotta hänen pyhän sanansa. Kaikesta tästä huolimatta hän on ojentunut meitä kohti.

Miten äärettömän kalliilla hinnalla Isä ja Poika hankkivatkaan meille ihmeellisen lunastuksen! Kristus astui alas taivaitten päällikön korkeasta arvostaan, riisui kuninkaallisen viittansa ja kruununsa, vaatetti jumalallisuutensa inhimillisyydellä ja tuli tämän maan päälle asuakseen meidän kanssamme ja antaakseen miehille ja naisille armon voittaa kuten hän voitti. Aadamin tottelemattomuus hänen uskoessaan Saatanan valheisiin maksoi Jumalan Pojan elämän; mutta suurista ja mittaamattomista kustannuksista välittämättä Jumalan rakkaus ja hyvyys loistavat nyt vielä kirkkaampina kuin ensimmäisessä luomisessa. "Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi."

Jeesuksen Kristuksen kautta Herra Jumala ojentaa kättään kaiken aikaa kutsuakseen syntisiä ja langenneita. Hän vastaanottaa jokaisen. Hän toivottaa kaikki tervetulleeksi. Hänelle on kunnia-asia armahtaa suurin syntinen. Hän ottaa omakseen vastustajan saaliin; hän vapahtaa vangitut; hän kiskaisee kekäleen tulesta; hän ulottaa armonsa kultaisen ketjun ihmillisen viheliäisyyden ja vaivan alimpiin syvyyksiin, hän korottaa synnin tahraamat, alhaiset ihmiset.

Jokainen ihminen on hänen rakastavan mielenkiintonsa kohteena, hänen joka antoi henkensä saattaakseen ihmiset takaisin Jumalan luo. Syyllisistä ja avuttomista, jotka uhkaavat joutua Saatanan juonien ja paulojen tuhoamiksi, pidetään huolta samalla tavalla kuin paimen pitää huolta laumaansa kuuluvista lampaista.

Vapahtajan esimerkin tulee olla esikuvamme, kun palvelemme kiusattuja ja erehtyviä. Meidän tulee osoittaa samaa mielenkiintoa ja hellyyttä ja kärsivällisyyttä toisia kohtaan kuin hän on osoittanut meille. "Niin kuin minä olen rakastanat teitä", hän sanoo, "niin tulee teidän rakastaa toisianne." Jos Kristus asuu meissä, ilmennämme hänen epäitsekästä rakkauttaan kaikkia niitä kohtaan, joiden kanssa olemme tekemisissä. Kun näemme miesten ja naisten tarvitsevan mytöätuntoa ja apua, emme kysy: "Ovatko he arvollisia?" vaan "Miten voin olla heille siunaukseksi?"

Kristuken elämän ihmeellinen esimerkki, se verraton hellyys, jolla hän suhtautui sorrettujen tunteisiin, hänen ilonsa niistä, jotka iloitsivat hänen rakkaudessaan, ei voi jäädä vaille syvällistä vaikutusta kaikkien niiden luonteeseen, jotka sydämestään seuraavat häntä.
- - -
Meidän oma luonteemme ja kokemuksemme määrää vaikutuksemme toisiin. Voidaksemme vakuuttaa toisia Kristuksen armon voimasta meidän on tunnettava sen voima omassa sydämessämme. Sielujen pelastukseksi esittämämme evankeliumin on oltava sitä evankeliumia, joka on pelastanut meidät. Vain elävän uskon kautta Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajana on mahdollista vaikuttaa epäuskoiseen maailmaan. Jos haluamme vetää syntisiä vuolaasti virtaavasta joesta, omien jalkojemme on oltava lujasti Kalliolla, Jeesuksessa Kristuksessa.
- -
- - Jokaiselle, joka osallistuu hänen armostaan, Herra antaa tehtäväksi toimia toisten hyväksi; ja Jumalan armo kaikessa täyteydessään ja voimassaan on luvattu niille, jotka osallistuvat hänen palvelukseensa. Niiden, joille Jumala osoittaa rakkauttaan, on ilmaistava sitä toisille. Kun tutkimme Kristuksen elämää ja puhumme hänestä, kykenemme entistä paremmin näkemään hänet; kun hänen armonsa saa käyttää meitä ja kun vastaanotamme hänen tarjoamansa siunaukset, meillä on jotakin, jolla voimme auttaa toisia. Sanamme ja läsnäolomme vahvistavat sitä, mikä maailmassa on hyvää, kun taas paha joutuu paljastamaan todellisen luonteensa.