Itsensä syrjäyttäen

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voitto, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Fil. 3: 7.

Jeesuksen itsensä uhraavan rakkauden tulisi seurakunnan kautta näkyä koko maailmalle, mutta nykyisin seurakunta antaa Kristuksen luonteesta virheellisen kuvan, ja hänestä annetaan maailmalle väärä käsitys. Itserakkaus poistaa sielusta Kristuksen rakkauden. Tästä johtuu, että seurakunnassa ei ole suurempaa intoa eikä palavampaa rakkautta häneen, joka on ensin rakastanut meitä. Oma minä hallitsee niin monessa sydämessä. Ajatukset, aika ja raha käytetään itsensä hemmotteluun samalla kuin sielut, joiden puolesta Kristus kuoli, hukkuvat.

Tämän vuoksi Herra ei voi antaa seurakunnalleen täyttä siunaustaan. Jos hän kunnioittaisi seurakunnan jäseniä erityisellä tavalla maailman nähden, se merkitsisi sitä, että hän sinetillään vahvistaisi heidän antamansa väärän kuvan hänen luonteestaan. Kun seurakunnan jäsenet lähtevät ulos maailmasta ja erottautuvat sen periaatteista, tavoista ja käytännöstä, Herra Jeesus työskentelee omiensa kanssa. Hän vuodattaa Henkeään runsain määrin heidän ylleen ja maailma tulee tietämään, että Isä rakastaa heitä.

Tulevatko Jumalan kansan jäsenet jatkuvasti olemaan itsekkyyden turruttamia? Jumalan siunaus riippuu heidän yläpuolellaan, mutta sitä ei voida antaa täyteydessään, koska he ovat siinä määrin maailman hengen ja tapojen turmelemia. Heidän keskuudessaan on hengellistä ylpeyttä. Jos Herra työskentelisi heidän kanssaan niin kuin hänen sydämensä haluaisi, se vahvistaisi heitä heidän omanarvontunnossaan ja itsekorotuksessaan.

Onko kansamme antava Kristuksesta jatkuvasti väärän kuvan? Onko Jumalan armon, jumalallisen valaistuksen oltava suljettuna seurakunnan ulkopuolelle siksi, että seurakunnan jäsenet ovat penseitä? Näin on oleva, ellei tapahdu mitä perusteellisinta Jumalan etsintää, maailmasta luopumista ja sielun nöyryyttämistä Jumalan edessä. Seurakuntamme tarvitsevat keskuuteensa Jumalan käännyttävää voimaa.

E.G.White