Hengellisen tarpeen tunteminen

Publigaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" Luuk. 18: 13.

Meidän tulisi olla usein rukouksessa. Jumalan Hengen vuodatus tuli vastauksena hartaaseen rukoukseen. Mutta huomaa tämä opetuslapsia koskeva tosiasia. Raamattu kertoo: "He olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itsekunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä" (Ap.t. 2: 1-4).

He eivät olleet koolla kertoakseen toisilleen herkullisia yksityiskohtia joistakin skandaalista. He eivät koettaneet paljastaa jokaista tahraa, minkä saattoivat löytää veljensä luonteesta. He tunsivat omat hengelliset tarpeensa ja huusivat Herran puoleen saadakseen pyhän voitelun, joka auttaisi heitä voittamaan omat puutteensa ja tekisi heidät sopiviksi työhön toisten pelastamiseksi. He rukoilivat äärimmäisen vakavasti, että Kristuksen rakkaus voisi täyttää heidän sydämensä.

Tämä on meidänkin suuri tarpeemme tänään jokaisessa seurakunnassa meidän maassamme. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2. Kor. 5: 17). Jeesuksen rakkaus puhdistaa sielusta sellaisen, mikä oli luonteeessa vastenmielistä. Kaikki itsekkyys karkotetaan sielusta, kaikki kateus ja pahan puhuminen kitketään pois, ja sydämessä toteutetaan perusteellinen uudistus. "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki" (Gal. 5: 22, 23). "Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat" (Jaak. 3: 18).

Paavali sanoi olleensa "lain vanhurskauteen nähden" - sikäli kuin oli kysymys ulkonaisista teoista - "nuhteeton", mutta kun otettiin huomioon lain hengellinen luonne, kun Pavali katsoi pyhään kuvastimeen, hän näki itsensä syntisenä. Inhimillisten mittapuiden mukaan arvioituna hän oli pidättynyt synnistä, mutta kun hän katsoi Jumalan lain syvyyksiin ja näki itsensä sellaisena kuin Jumala hänet näki, hän kumartui nöyrästi ja tunnusti syyllisyytensä.

E.G.White