Suurin tarpeemme

Vihmo minut puhtaaksi isopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.Ps. 51: 9.

Todellisen jumalisuuden elpyminen keskuudessamme on suurin ja kiireellisin kaikista tarpeistamme. Tähän pyrkimisen pitäisi olla ensimmäinen tehtävämme. Herran siunauksen saamiseksi on nähtävä vakavaa vaivaa, ei siksi että Herra olisi haluton antamaan meille siunaustaan, vaan koska me olemme valmistautumattomia ottamaan sitä vastaan.

Taivaalinen Isämme on halukkaampi antamaan Pyhän Henkensä niille, jotka häntä pyytävät, kuin maalliset vanhemmat ovat halukkaita antamaan lapsilleen hyviä lahjoja. Mutta meidän tehtävämme on synnintunnustuksen, nöyrtymisen, katumuksen ja hartaan rukouksen avulla täyttää ne ehdot, joilla Jumala on luvannut suoda meille siunauksensa.

Herätystä voidaan odottaa ainoastaan vastauksena rukoukseen. Niin kaun kuin ihmiset ovat vailla Jumalan Pyhää Henkeä, he eivät osaa arvostaa Jumalan sanan saarnaamista. Mutta kun Pyhän Hengen voima koskettaa heidän sydäntään, silloin saarnalla on vaikutusta. Jumalan sanan opetusten ohjaamina, Jumalan Hengen ilmenemisen vaikutuksesta, tervettä arvostelukykyä harjoittamalla ne, jotka käyvät kokouksissamme, saavat arvokkaan kokemuksen ja palaavat koteihinsa valmiina vaikuttamaan terveellisesti ympärillään oleviin.

Vanhat lipunkantajat tiesivät, mitä merkitsi kamppailla Jumalan kanssa rukouksessa ja iloita hänen Henkensä vuodatuksesta. Mutta he ovat siirtymässä syrjään. Ketkä tulevat täyttämään heidän paikkansa? Miten on nousevan sukupolven laita? Onko se Jumalan puoleen kääntynyttä? Olemmeko hereillä sen työn suhteen, joka on käynnissä taivaallisessa pyhäkössä, vai odotammeko jotakin pakottavaa voimaa tulevaksi seurakunnan ylle ennen kuin heräämme? Toivommeko näkevämme koko seurakunnan heränneenä? Se aika ei koita koskaan.

Seurakunnassa on henkilöitä, jotka eivät ole kääntyneitä ja jotka eivät yhdy hartaaseen, kestävään rukoukseen. Meidän täytyy ryhtyä työhön yksilöllisesti. Meidän täytyy rukoilla enemmän ja puhua vähemmän.

E.G.White