Aika rientää loppuaan kohti

Ja ottakaa vari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Ef. 5: 16.

Noin kahden aikaan aamulla lokakuun 23. päivänä 1879 Herran Henki laskeutui päälleni ja sain nähdä tulevan tuomion tapahtumia. Jumalan tuomioitten suuri täytäntöönpanon päivä näytti tulleen. Kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta oli kokoontunut suuren valtaistuimen eteen, jolla istui majesteettinen henkilö. Hänen edessään oli useita kirjoja, ja jokaisen kansiin oli kaiverrettu kultakirjaimin sanat: "Taivaan kirja". Kirjaimet näyttivät tulenliekiltä. Sitten avattiin eräs näistä kirjoista, joka sisälsi niiden nimet, jotka sanoivat uskovansa totuuden. Näitten henkilöitten nimiä lueteltaessa yksitellen ja heidän hyviä tekojaan mainittaessa heidän kasvoistaan loisti valoa ja pyhää iloa, mikä heijastui joka suuntaan.

Avattiin toinen kirja, johon oli kirjoitettu totuutta tunnustavien synnit. Yleisotsikon, itsekkyyden, alla seurasivat kaikki muut synnit. Valtaistuimella istuvan Pyhän Jumalan kääntäessä hitaasti kirjan lehtiä ja hänen silmäinsä tarkatessa hetkisen yksilöitä hänen katseensa tulen liekin tavoin tunkeutui heidän sielunsa sisimpään. Siinä heidän elämänsä jokainen sana ja teko tuotiin panoraamana heidän eteensä aivan kuin tulikirjaimin esitettynä.

Eräs joukko oli merkitty maan vaivaajiksi. Tämä ihmisryhmä oli asettanut oman minänsä ylimmälle paikalle tehden työtä ainoastaan itsekkäitten suunnitelmien toteuttamiseksi.

Sitten esitettiin kysymys: "Miksi ette ole pesseet luonteenne pukua ja valkaisseet sitä Karitsan veressä? Koska ette tahtoneet osallistua hänen kärsimyksiinsä, ette voi myöskään osallistua hänen kirkkauteensa". Sitten kirja suljettiin, ja vaippa putosi valtaistuimella istuvalta paljastaen Jumalan Pojan hirvittävän kirkkauden.

Siihen päättyi tapahtumasarja, ja huomasin olevani edelleenkin maan päällä, sanomattoman kiitollisena siitä, ettei Jumalan päivä vielä ollut tullut, vaan että meille vielä on suotu kallista koetusaikaa, jona voimme valmistautua ikuisuutta varten.

E.G.White