Ilo

Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi. Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein. Ps. 9: 2, 3.

Tarvitsemme enemmän uskoa. Alkakaamme uskoa pelastukseen. Tulkaamme Jumalan luo uskossa, täysin varmoina siitä, että kun antaudumme kokonaan hänelle, hän tekee meistä luonteeltamme Kristuksen kaltaisia. Tämä meidän on kerrottava kaikille yhä uudelleen. Silloin, olessamme yhtä Kristuksen kanssa, voimme ilmaista häntä maailmalle. Siloin kaikki meidän oma epävakaa ja satunnainen työmme päättyy.

Kunnioittakaamme Jumalaa osoittamalla lujaa uskoa ja horjumatonta luottamusta. Muistakaamme, että emme kunnioita Jumalaa ilmaisemalla kärttyisää, onnetonta mieltä. Herra pitää huolta kukistakin. Hän antaa niille kauneuden ja tuoksun. Eikö hän palauttaisi meihin jumalallista kuvaa? Uskokaamme siis häneen. Olkaamme nyt, juuri nyt, valmiina, niin että hän voi antaa meille Pyhän Henkensä. Silloin voimme osoittaa maailmalle, mitä oikea usko saa aikaan ihmisessä. Kun sydämemme täyttää Vapahtajan antama ilo, se antaa meille sellaisen rauhan ja luottamuksen, että voimme sanoa: "Minä tiedän, että lunastajani elää" (Job. 19: 25).

Sanassaan Herra on osoittanut selvästi, että hänen kansansa on iloista kansaa. Todellinen usko ojentaa kätensä ja tarttuu Häneen, joka on luvannut: "Runsas on lastesi onni ja rauha" (Jes. 54: 13). "Näin sanoo Herra: Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran" (Jes. 66: 13). "Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan" (Jes. 65: 18). Jumalassa voimme riemuita "sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa" (1 Piet. 1: .

Pyrkikäämme kasvattamaan uskovia iloitsemaan Herrassa. Hengellinen ilo on aktiivisen uskon seurausta. Jumalan kansan tulee olla täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. Silloin hän tulee kirkastetuksi heissä.