Pyhitettyjä mutta ei synnittömiä

Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta". 1. Kor. 1: 30, 31.

Tässä meidän on erotettava toisitaan aito ja väärä pyhitys. Pyhitys ei käsitä vain Jumalan sanan tunnustamista ja opettamista, vaan se merkitsee elämistä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Ne, jotka väittävät olevansa synnittömiä ja kerskuvat pyhityksellä, luottavat itseensä eivätkä tajua heitä uhkaavaa vaaraa. He turvautuvat siihen olettamukseen, että koettuaan kerran Jumalan pyhittävää voimaa, he eivät ole vaarassa langeta. Väittäessään olevansa rikkaita ja rikastuneita eivätkän minkään tarpeessa, he eivät tiedä olevansa kurjia ja köyhiä sokeita ja alastomia.

Mutta todella pyhittyneillä on tunto omasta heikkoudestaan. Tuntiessaan oman tarpeensa, he etsivät valoa ja armoa ja voimaa Jeesukselta, jossa kaikki täyteys asuu ja joka yksin voi täyttää heidän tarpeensa. Omista puutteistaan tietoisina he pyrkivät tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi ja elämään sopusoinnussa häne pyhän lakinsa periaatteiden kanssa.

Tämä jatkuva tunto kykenemättömyydestä johtaa niin täydelliseen riippuvuuteen Jumalasta, että hänen Henkensä vaikutus näkyy heidän elämässään. Taivaan aarrekammiot avataan tyydyttämään jokaisen nälkäisen ja janoisen sielun tarpeita. Kaikille tällaisille kuuluu vakuutus, että eräänä päivänä he saavat katsella sen valtakunnan kirkkautta, jota he nyt voivat vain heikosti mielessään havaita.

Niiden, jotka ovat tunteneet Jumalan pyhittävää ja muuttavaa voimaa, ei tule langeta siihen vaaralliseen erehdykseen, että ajattelevat olevansa synittömiä, että luulevat saavuttaneensa täydellisyyden korkeimman tason ja olevansa kiusausten ulottumattomissa. Kristuksen luonteen puhtaus ja suloisuus on se mittapuu, joka kristityn on pidettävä edessään. Päivästä toiseen hän voi heijastaa maailmalle yhä enemmän jumalallista kuvaa.

E.G.White