Ensimmäinen lupaus lunastuksesta

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. ! Moos. 3: 15.

Ihminen sai ensimmäisen viittauksen lunastukseen samassa yhteydessä, jolloin Herra julisti: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (1 Moos. 3: 15.). Tämä esivanhempiemme kuullen lausuttu tuomio oli heille lupaus. Samalla kun se ennusti sotaa ihmisen ja saatanan välille, se julisti, että suuren vastustajan valta lopulta murrettaisiin. Aadamille ja hänen elämäntovereilleen vakuutettiin, ettei heitä suuresta synnistään huolimatta hylätty saatanan armoille. Jumalan Poika oli tarjoutunut sovittamaan omalla hengellään heidän rikkomuksensa. Heille suotaisiin koetusaika, ja katumalla ja uskomalla Kristukseen he voisivat jälleen päästä Jumalan lapsiksi.

Sillä hetkellä, kun ihminen suostui saatanan kiusauksiin ja teki juuri sitä, mitä Jumala oli kieltänyt häntä tekemästä, Kristus, Jumalan Poika, seisoi elävien ja kuolleitten vaiheilla sanoen: "Kohdatkoon rangaistus minua. Minä asetun ihmisen paikalle. Hän saakoon toisen tilaisuuden".

Heti kun oli syntiä, oli myös Vapahtaja. Kristus tiesi joutuvansa kärsimään, mutta hän tuli silti ihmisen sijaiseksi. Heti Aadamin tehtyä syntiä Jumalan Poika julistautui ihmissuvun takaajaksi. Hän saattoi evätä syylliselle julistetun tuomion käytäntöönpanon yhtä suurin valtuuksin kuin silloinkin, kun hän kuoli Golgatan ristillä.

Vaikka synkkyys ja pimeys verhosi kuin ruumisarkun peite tulevaisuuden, sitä valaisi kuitenkin lupaus Lunastajasta, toivon Tähdestä. Kristus itse julisti ensimmäiseksi evankeliumin Aadamille. Aadam ja Eeva surivat ja katuivat vilpittömästi rikkomustaan. He uskoivat Jumalan kalliin lupauksen ja välttyivät lopullliselta tuholta.

E.G.White