Kunnianhimon surulliset seuraukset

"Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää." Sananl. 10: 2.

Ennen kapinaansa Lusifer oli korkea-arvoinen ja ylevä enkeli, kunniassa Jumalan rakkaasta Pojasta seuraava. Hänen katseensa, samoinkuin muidenkin enkeleiden, oli lempeä ja siitä kuvastui onnellisuus. Hänellä oli korkea ja leveä otsa, mikä todisti voimakkaasta älystä. Hänen ulkomuotonsa oli täydellinen, hänen käytöksensä jaloa ja majesteetillista. Erikoinen valo säteili hänen kasvoiltaan ja loisti hänen ympäristöönsä kirkkaampana ja kauniimpana kuin muiden enkeleiden. Kuitenkin oli Kristus, Jumalan rakas Poika, erinomaisin koko enkelijoukossa. Hän oli yhtä Isän kanssa ennen kuin enkelit luotiin.

Lusifer oli pahansuopa ja kateellinen Jeesusta Kristusta kohtaan. Kaikkien enkeleiden kumartaessa Jeesusta hänen ylivaltansa, korkean arvovaltansa ja laillisen valta-asemansa tunnustamiseksi hän kuitenkin kumarsi yhdessä heidän kanssaan, mutta hänen sydämensä oli täynnä katkeruutta ja vihaa. Miksi siis Kristusta kunnioitettaisiin ennen häntä?

Lusifer halusi taivaassa päästä kaikkia muita mahtavammaksi; hän halusi olla Jumala ja hallita taivasta, ja tätä tavoitellen hän voitti puolelleen monia enkeleitä. Kun hänet sitten kapinallisen joukkonsa kanssa karkoitettiin taivaasta, hän jatkoi kapinaansa ja itsekästä voitontavoitteluaan maan päällä. Kiusaamalla ensimmäisiä vanhepiamme tyydyttämään nautinnonhaluaan ja kunianhimoaan saatana sai heidät lankeamaan, ja siitä lähtien nykyaikaan asti on inhimillisen kunnianhimon ja itsekkäiden halujen hillitön täyttäminen osoittautunut ihmiskunnalle turmiolliseksi.

Itsekorostusta tavoitteleva havaitsee jäävänsä vaille Jumalan armoa, jonka avulla hän osallistuisi todellisesta rikkaudesta ja parhaan tyydytyksen tuottavasta ilosta. Mutta joka uhraa ja tekee kaikkensa Kristuksen hyväksi, saa kokea tämän lupauksen täyttymyksen: "Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitääm lisää."

E.G.White