Salaperäinen ja herkkä läsnäolo

”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt” Joh. 3: 8.

Jumalan suuruus on meille käsittämätön. ”Herra, jonka istuin on taivaassa” (Ps. 11: 4), on Henkensä kautta samalla kaikkialla läsnä. Hänellä on tarkka tieto ja hän on persoonallisesti kiinnostunut kaikista kättensä töistä.

Kaiken Luoja loi ihmisen sellaiseksi, jolla on kyky tuntea ja rakastaa. Hänen oma olemuksensa on sellainen, joka tyydyttää sielun tarpeet. Mikään epämääräinen periaate, mikään persoonaton olemus tai pelkkä mielikuva ei voi tyydyttää ihmisten tarpeita ja kaipuuta heidän taistellessaan elämän surujen ja kärsimysten sekä synnin kanssa. Ei riitä uskominen lakiin ja voimaan, asioihin, jotka eivät tunne sääliä eivätkä koskaan kuule avunhuutoa. Me tarvitsemme tietoa kaikkivaltiaasta käsivarresta, joka meitä kantaa, ikuisesta ystävästä, joka meitä rakastaa. Meidän on saatava tarttua käteen, joka on lämmin, ja luottaa sydämeen, joka on täynnä hellyyttä. Juuri sellaisena Jumala on sanassaan itsensä ilmaissut.
Hengellisiä asioita on tutkittava hengellisesti. Lihan mieli ei voi käsittää näitä salaisuuksia.

Maailmanmieliset ovat pyrkineet selittämään tieteellisten periaatteiden pohjalla Jumalan Hengen vaikutusta ihmissydämeen. Vähäisinkin eteneminen siihen suuntaan vie sielun epäilysten sokkeloihin. Raamatun uskonto on yksinkertaisesti jumalisuuden salaisuutta, jota ei mikään ihmismieli täysin pysty käsittämään, ja se on täysin käsittämätöntä uudistumattomalle sydämelle.

Pyhän Hengen olemus on salaisuus. Ihmiset eivät voi selittää sitä, koska Herra ei ole ilmaissut sitä heille. Kuviteltuja näkemyksiä omaavat miehet saattavat koota Raamatusta kohtia jonkinlaiseksi inhimilliseksi rakennelmaksi, mutta näiden näkemysten omaksuminen ei vahvista seurakuntaa. Inhimilliselle ymmärrykselle liian syvällisistä salaisuuksista vaikeneminen on kultaa.

E.G.White