Jeesuksen ylösnousemus ja uusi elämä

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys” Joh. 10: 10.

Jeesuksen ylösnousemus kuvasi kaikkien hänessä nukkuvien lopullista ylösnousemusta.

Hän, joka sanoi: ”Minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin”, tuli esiin haudasta elämään, joka oli hänessä itsessään. Ihmisyys kuoli, mutta jumaluus ei kuollut. Jumaluudessaan Kristuksella oli valta murtaa kuoleman kahleet. Hän sanoo, että hänellä on elämä itsessään voidakseen tehdä eläviksi kenet tahtoo.

Hän on elämän alkujuuri ja alkulähde. Vain hän, jolla yksin on kuolemattomuus ja joka asuu valossa ja elämässä, voi sanoa hengestään: ”Minulla on valta antaa se ja ottaa se jälleen”.

Kristuksella oli oikeus antaa kuolemattomuus. Elämän, josta hän luopui ihmisenä, hän otti jälleen ja antoi ihmissuvulle. ”Minä olen tullut”, hän sanoo, ”että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”.

Kristus on itse elämä. Hän, joka kulki kuoleman kautta kukistaakseen sen, jolla on kuolema vallassaan, on kaiken elinvoiman Lähde. Gileadissa on palsamia ja siellä on Parantaja. Hän kärsi tuskallisen kuoleman mitä nöyryyttävimmissä olosuhteissa, jotta meillä olisi elämä. Hän antoi kalliin henkensä kukistaakseen kuoleman. Mutta hän nousi haudasta, ja kymmenet tuhannet enkelit, jotka tulivat katselemaan, kuinka hän ottaa takaisin sen elämän, mistä hän oli luopunut, kuulivat hänen voitollisen ilon huudahduksensa hänen seistessään Joosefin haudan yllä ja julistaessaan: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”.

Meidän Herramme ylösnousemus ja taivaaseen astuminen on varma todiste voitosta, jonka Jumalan pyhät ovat saavuttaneet kuolemasta ja tuonelasta, ja vakuus siitä, että taivas on avoinna niille, jotka pesevät luonteensa vaipan ja valkaisevat sen Karitsan verellä. Jeesus astui ylös Isän tykö ihmissuvun edustajana, ja Jumala suo niiden, joissa on nähtävissä hänen kuvansa, katsella ja vastaanottaa hänen kanssaan hänen kirkkauttaan.

E.G.White