Lihaksi tullut Luoja

”Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen” 1 Tim. 3: 16.

Kristuksen ihmiseksi tulo on kaikkien salaisuuksien salaisuus.

Kristus oli yhtä Isän kanssa, mutta kuitenkin – hän oli valmis laskeutumaan tuolta Jumalan vertaisuuden korkealta paikaltaan.

Voidakseen toteuttaa rakkaudesta syntyneen suunnitelmansa langenneen ihmissuvun hyväksi hän tuli lihaksi meidän lihastamme.

Miten suuri onkaan vastakohta Kristuksen jumalallisuuden ja Beetlehemin avuttoman seimenlapsen välillä! Miten voimme käsittää mahtavan Jumalan ja avuttoman lapsen välisen eron? Ja kuitenkin maailmojen Luoja, jossa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ilmestyi avuttomana seimen lapsena. Hän, joka oli ylempi kaikkia enkeleitä ja arvossa ja kirkkaudessa Isän veroinen, pukeutui kuitenkin ihmisyyden viittaan. Jumaluus ja ihmisyys yhtyivät salaperäisesti, ja ihminen ja Jumala tulivat yhdeksi.

Olisi ollut miltei rajaton nöyryytys Jumalan Pojalle ottaa ihmisluonto silloinkin, kun Aadam oli synnittömänä Eedenissä. Mutta Jeesus tuli ihmismuotoon, kun ihmissuku oli heikentynyt neljän tuhannen synnissä vietetyn vuoden aikana. Kuten jokainen Aadamin poika hän otti vastaan suuren perinnöllisyyslain vaikutuksen seuraukset. Mitä nämä seuraukset olivat, näkyy hänen maallisten esivanhempiensa historiasta. Hän tuli tämän perinnöllisyyden alaisena osallistumaan suruistamme ja kiusauksistamme ja antamaan meille esimerkin synnittömästä elämästä.

Ne, jotka väittävät, ettei Kristuksen ollut mahdollista tehdä syntiä, eivät voi uskoa, että hän todella omaksui ihmisluonnon. Mutta eikö Kristusta todella kiusattu, ei vain saatanan ahdistaessa häntä erämaassa, vaan koko hänen elämänsä ajan, lapsuudesta miehuuteen.

Vapahtajamme omaksui ihmisyyden kaikkine taipumuksineen. Hän otti ihmisen luonnon, johon sisältyi mahdollisuus langeta kiusaukseen. Meidän ei ole kestettävä mitään, mitä hän ei olisi kestänyt.

E.G.White