Kristus on aina ollut

”Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan”. Joh. 17: 5.

Kristus oli yhtä Isän kanssa ennen maailman perustamista. Tämä on synkeydessä loistavaa valoa, joka valaisee sen jumalallisella, alkuperäisellä kirkkaudella.
Kristus on ennaltaoleva, itsestään oleva Jumalan Poika. Puhuessaan aikaisemmasta olemassaolostaan Kristus johtaa ajatukset määrättömiin aikakausiin. Hän vakuuttaa meille, ettei koskaan ole ollut sellaista aikaa, jolloin hän ei olisi ollut läheisessä yhteydessä iankaikkiseen Jumalaan.

Inhimillinen käsityskyky ei pysty mittaamaan hänen jumalallista elämäänsä. Kristuksen olemassaolo ennen hänen ihmiseksi tuloaan ei ole mitattavissa millään luvuilla.
Kristus oli olennaisesti ja korkeimmassa merkityksessä Jumala. Hän oli iankaikkisuudesta Jumalan kanssa, Jumala yli kaiken, ylistetty iankaikkisesti. Herra Jeesus Kristus, Jumalan jumalallinen Poika, oli ikuisuudesta asti olemassa eri persoonana mutta oli silti yhtä Isän kanssa. Hän oli taivaan verraton kirkkaus. Hän oli taivaallisten olentojen päämies ja sai ansaitusti osakseen enkelten palvovan kunnioituksen. Hän oli Jumalan veroinen, ääretön ja kaikkivoipa.

Mutta hän nöyryytti itsensä ja pukeutui kuolevaisuuteen. Ihmisperheen jäsenenä hän oli kuolevainen, mutta Jumalana hän oli elämän lähteenä maailmalle. Jumalallisessa persoonassaan hän olisi voinut torjua kuoleman etenemisen ja kieltäytyä alistumasta sen valtaan. Mutta vapaaehtoisesti hän uhrasi henkensä, voidakseen siten antaa elämän ja tuoda esiin kuolemattomuuden. Hän kantoi maailman synnit ja kärsi rangaistuksen joka vyöryi vuoren tavoin hänen jumalalliseen sieluunsa. Hän antoi elämänsä uhriksi, jottei ihminen kuolisi iankaikkisesti. Häntä ei pakotettu kuolemaan, vaan hän kuoli vapaasta tahdostaan.

Ja tämä ihmeellinen salaisuus, Kristuksen lihaantulo ja hänen suorittamansa sovitus on julistettava jokaiselle Aadamin pojalle ja tyttärelle.

E.G.White