Pyhitetty jumalanpalvelusta varten

”Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: ”Menkäämme Herran huoneeseen” Ps. 122: 1.

Jumala on antanut meille kokonaista kuusi päivää työmme tekemiseen, ja on varannut vain yhden itselleen. Tämän tulisi olla meille siunauksen päivä, jolloin meidän tulisi panna sivuun kaikki maalliset asiamme ja keskittyä ajattelemaan Jumalaa ja taivasta.

Koko taivas pitää sapattia mutta ei veltolla, toimettomalla tavalla. Tuona päivänä tulisi sielumme kaiken tarmon olla liikkeellä, sillä eikö meidän ole määrä kohdata Jumala ja Kristus, Vapahtajamme? Saamme katsella häntä uskon silmin. Hän halajaa virvoittaa ja siunata jokaista.

Perheen tulisi olla sapattiaamuna jalkeilla jo varhain. Myöhäinen ylösnousu aiheuttaa hämminkiä ja hälinää aamiaisella ja sapattikouluun valmistauduttaessa. Hätäillään, tuupitaan ja ollaan kärsimättömiä. Epäpyhät tunteet saavat tällä tavoin sijaa kodissa. Täten häpäistynä sapatista tulee riesa, jonka saapumista ennemminkin pelätään kuin kaivataan.
Sapatti on Jumalan aikaa. Hän pyhitti seitsemännen päivän. Hän erotti sen ihmistä varten pidettäväksi jumalanpalveluksen päivänä.

Meidän tulee vaalia ja kehittää tosi jumalanpalveluksen henkeä, halua Jumalalle omistautumiseen Herran siunaamana pyhänä päivänä. Meidän pitäisi kokoontua yhteen uskoen saavamme toivoa, valoa ja rauhaa Jeesukselta Kristukselta.

Minulle näytettiin, miten koko taivas katseli ja tarkkaili sapattina niitä, jotka tunnustavat neljännen käskyn velvoituksen ja noudattavat sapattia. Enkelit merkitsivät muistiin heidän harrastuksensa ja syvän kunnioituksensa tätä jumalallista säädöstä kohtaan.

Niitä, jotka pyhittivät Herran Jumalan sydämessään säilyttämällä tinkimättömästi hartaan mielen, ja jotka koettivat käyttää hyväkseen pyhät hetket pitämällä sapatin parhaan kykynsä mukaan ja jotka kunnioittivat Jumalaa sanomalla sapattia ilonpäiväksi – niitä enkelit erikoisesti siunasivat antamalla heille valoa ja terveyttä. Erikoinen voima annettiin heille.

E.G.White