Pyhä muistomerkki

"Hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias Herra" Ps. 111: 4.

Eedenissä Jumala pystytti luomistyönsä muistomerkin antamalla siunauksensa seitsemännelle päivälle. Sapatti annettiin Aadamille, koko ihmisperheen isälle ja edustajalle. Pyhittämällä sen tuli maan kaikkien asukkaiden kiitollisina tunnustaa, että Jumala oli heidän Luojansa ja oikeutettu Valtiaansa ja että he olivat hänen kättensä tekoa ja alamaisiaan. Se oli siis kokonaan muistoasetus ja annettu koko ihmiskunnalle. Siinä ei ollut mitään verhottua eikä millekään kansalle erikoisesti sovellettua.

Kaikki luotiin Jumalan Pojan kautta. "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä. - - Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on" Joh. 1:1-3. Ja koska sapatti on luomistyön muisto, se on merkki Kristuksen rakkaudesta ja voimasta.

Sapatti johtaa ajatuksemme luontoon ja saattaa meidät Luojan yhteyteen. Lintujen laulussa, puiden huminassa ja meren pauhussa voimme vielä kuulla hänen äänensä, joka puhui Aadamin kanssa Eedenissä illan viileydessä. Ja nähdessämme hänen voimansa luonnossa saamme siitä lohdutusta, sillä se sana, joka loi kaiken, puhuu elämää sielulle.

Jumala on antanut ihmiselle kuusi päivää työn tekoon. Mutta hän pyhitti sen päivän, jolloin hän lepäsi, ja antoi sen ihmiselle pidettäväksi erossa kaikesta maallisesta työstä. Asettamalla sapatin näin erilleen Jumala antoi maailmalle muistomerkin. Ei hän erottanut seitsemästä päivästä erilleen mitä tahansa päivää, vaan määrätyn päivän eli seitsemännen päivän. Ja viettämällä sapattia me osoitamme, että tunnustamme Jumalan eläväksi Jumalaksi, taivaan ja maan Luojaksi.

Jos sapattia olisi aina pidetty pyhänä, ei koskaan olisi voinut olla yhtään jumalankieltäjää eikä epäjumalanpalvelijaa.

E.G.White