Luomakunnan kruunu

”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi” 1 Moos. 1: 27.

Tässä selitetään selvästi ihmissuvun alkuperä. Jumalallinen ilmoitus on niin selväsanainen, ettei se jätä sijaa väärille johtopäätöksille.

Kun maa runsaine eläimistöineen ja kasvillisuuksineen oli luotu, Jumala loi tapahtumain näyttämölle kruunaavan luomistekonsa, ihmisen, jota varten maa oli kunnostettu.
Lähtiessään Luojansa kädestä ihminen oli kookas ja täysin sopusuhtainen. Terve punerrus hänen kasvoillaan vain korosti niiden säteilemää valoisaa elämäniloa. Aadam oli paljon pidempi maailmassa nykyään eläviä miehiä. Eeva oli jonkin verran lyhyempi mutta silti jalomuotoinen ja joka kohdastaan kaunis.

Tässä ei ole mitään salaperäistä eikä liioin mitään perustetta sille otaksumalle, että ihminen olisi vaiheittain hitaasti kehittynyt eläin- tai kasvikunnan alemmista muodoista. Jumala asetti tähtimaailmat korkeuteen ja väritti kedon kukkaset hienovaraisen taidokkaasti. Hän täytti maan ja taivaat valtansa ihmeillä.

Ja kun hän sitten halusi kruunata suurenmoiset luomistekonsa ja asettaa kauniin maan keskelle sen hoitajan ja hallitsijan, ei hän voinut olla luomatta olentoa, joka oli hänelle elämän antaneen käden arvoinen. Innoitettu sukuluettelomme johtaa ihmiskunnan alkuperän suureen Luojaan eikä mihinkään alkioiden, nilviäisten ja nelijalkaisten kehitysketjuun. Maan tomusta tehtynäkin Aadam oli ”Jumalan poika”.

Enkeleiden jälkeen ovat ”Jumalan kuvaksi” luodut ihmisperheen jäsenet hänen jaloimpia luomistekojaan.

Lähtiessään Luojansa kädestä Aadam oli ruumiilliselta, henkiseltä ja hengelliseltä olemukseltaan Tekijänsä kaltainen. Hänen tarkoituksensa oli, että mitä kauemmin ihminen eläisi, sitä täydellisemmin hän heijastaisi Luojansa kirkkautta.

E.G.White

Vastannut Juniper 23. tammikuu 2010 10:38

Oletpa koonnut Ellen Whitelta hänen kaikkein kauneimmat kirjoituksensa; kyllä noita kelpaa lueskella - moneenkin kertaan - ja huokailla: niin ihmeellinen on Jumala - niin ihmeellinen on Hänen luomistyönsä!

♥ Kiitokset, VeliMatti!