Katselemalla me muutumme

”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”2 Kor. 3: 18.

Kun mieli keskittyy pysyvästi Kristukseen, muovautuu luonne jumalallisen kaltaiseksi. Ajatukset valtaa käsitys hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan. Mietiskelemme hänen luonnettaan, ja niin hän on kaikissa ajatuksissamme. Hänen rakkautensa sulkee meidät piiriinsä. Jos katsomme hetkenkin suoraan keskipäivän kirkasta aurinkoa, väikkyy auringon kuva vielä kaikessa, mitä sen jälkeen katsomme. Näin käy myös kun katselemme Jeesusta; kaikki, mihin sen jälkeen katsomme, heijastaa hänen kuvaansa, Vanhurskauden aurinkoa. Emme voi nähdä mitään muuta emmekä puhua mistään muusta. Hänen kuvansa on piirtynyt sielun silmiin ja vaikuttaa koko päivittäiseen elämäämme pehmentäen ja hilliten koko luontoamme. Katselemalla me muutumme jumalallisen kaltaisuuteen, itsensä Kristuksen kaltaisiksi. Kaikkiin, joiden kanssa seurustelemme, heijastamme hänen vanhurskautensa ilahduttavia säteitä. Olemme muuttuneet luonteeltamme, sillä sydän, sielu ja mieli ovat saaneet heijastussäteilyä hänestä, joka rakasti meitä ja uhrasi itsensä edestämme.

Jeesus Kristus on kaikkea meille – ensimmäinen, viimeinen ja paras kaikessa. Jeesus Kristus, hänen Henkensä, hänen luonteensa, värittävät kaiken; hän on loimet ja kuteet, koko olemuksemme kudos ja koostumus. Kristuksen sanat ovat henkeä ja elämää. Emme siis voi keskittää ajatuksiamme itseemme; emme enää ole me, vaan Kristus elää meissä, ja hän on kirkkauden toivo. Oma minä on kuollut, mutta Kristus on elävä Vapahtaja.

Jos pidämme mielemme kiinnitettynä Kristukseen, ”hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan” (Hoos. 6:3). Vanhurskauden aurinkona hän on koittava meille ”parantuminen siipien alla” (Mal. 4: 2). Me kasvamme ”kuin lilja” ja kukoistamme ”kuin viiniköynnös” (Hoos. 14: 6, 8). Luottamalla jatkuvasti Kristukseen henkilökohtaisena Vapahtajanamme me kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on päämme.

Surullista hänelle, joka ei pysty itsestään puristamaan sellaista, mitä siellä ei ole.
Toisaalta, eihän meitä kehoteta niin tekemäänkään. Annamme usein ihmiskäsityksille suuremman arvon ja vallan kuin Jumalan Sanalle.
Joskus sitä miettii Raamattua lukiessaan; joo - näinhän se on. Mutta sitten kun käy lukemaan toisen selitystä asiasta, niin huomaakin olevansa hukassa. Vaan sitten kun oivaltaa, että onkin ehkä tulkinnut väärin jompaa kumpaa tai kumpaakin, niin rauha palajaa.

Viivi kirjoitti:Surullista hänelle, joka ei pysty itsestään puristamaan sellaista, mitä siellä ei ole.
Toisaalta, eihän meitä kehoteta niin tekemäänkään. Annamme usein ihmiskäsityksille suuremman arvon ja vallan kuin Jumalan Sanalle.
Joskus sitä miettii Raamattua lukiessaan; joo - näinhän se on. Mutta sitten kun käy lukemaan toisen selitystä asiasta, niin huomaakin olevansa hukassa. Vaan sitten kun oivaltaa, että onkin ehkä tulkinnut väärin jompaa kumpaa tai kumpaakin, niin rauha palajaa.

Kiitos Viivi kommentistasi! Ilmeisesti ymmärsit taas väärin. Eihän kysymys ole lainkaan siitä, että meidän pitäis itsestämme jotain puristaa. Kun annamme Jeesukselle hallintavallan sydämemme valtaistuimella, hän tekee kaiken puolestamme. Onko liian yksinkertaista?

Veli_Matti kirjoitti:
Kiitos Viivi kommentistasi! Ilmeisesti ymmärsit taas väärin. Eihän kysymys ole lainkaan siitä, että meidän pitäis itsestämme jotain puristaa. Kun annamme Jeesukselle hallintavallan sydämemme valtaistuimella, hän tekee kaiken puolestamme. Onko liian yksinkertaista?

Siinäpä se - ymmärrän väärin kai aina - puhuinpa kenen kanssa tahansa. Olenkohan liian monimutkainen. Sitäkään en oikein ymmärrä miksi sanan selittäjät olettavat automaattisesti, että en ole antanut hallintavaltaa Jeesukselle. Se romuttaa orastavan uskoni aina vaan uudestaan.

Viivi kirjoitti:

Veli_Matti kirjoitti:
Kiitos Viivi kommentistasi! Ilmeisesti ymmärsit taas väärin. Eihän kysymys ole lainkaan siitä, että meidän pitäis itsestämme jotain puristaa. Kun annamme Jeesukselle hallintavallan sydämemme valtaistuimella, hän tekee kaiken puolestamme. Onko liian yksinkertaista?

Siinäpä se - ymmärrän väärin kai aina - puhuinpa kenen kanssa tahansa. Olenkohan liian monimutkainen. Sitäkään en oikein ymmärrä miksi sanan selittäjät olettavat automaattisesti, että en ole antanut hallintavaltaa Jeesukselle. Se romuttaa orastavan uskoni aina vaan uudestaan.

VeliMatti:Onko liian yksinkertaista?

Seon niin yksinkertaista ettei sitä edes ymmärrä

Viivi:Se romuttaa orastavan uskoni aina vaan uudestaan.

Viivi: seOn sitä uskossa kasvamista
et ymmärtänyt väärin, vaan me olemme uskossa eri asteella. Vaikka toinen sen Piikkilangasta vääntäisi,SE ei mene perille omakohtainen kokemus, sitten vasta, kun on Jumalan aika ymmärrämme.

Kyllä minullekin yksi veli on tuota hokenut monen monta kertaa.. Aivan kuin kuulisi tämän veljen äänen.. anna Jeesukselle hallintavalta, siis kaikki sekä kukkaro, että KAIKKI. On se ihmeellistä.. Kysyin kerran tältä samalta veljeltä, että miksi pikkuinen syntyi ilman silmiä niin hän silmää räpäyttämättä vastasi minulle: SYNTI. Arvaa Viivi tulinko pahalle mielelle, kun muistin sen sokeana syntyneen miehen jonka Jeesus paransi..
Joh.9:1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3. Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

Aamurusko kirjoitti:

Viivi kirjoitti:

Veli_Matti kirjoitti:
Kiitos Viivi kommentistasi! Ilmeisesti ymmärsit taas väärin. Eihän kysymys ole lainkaan siitä, että meidän pitäis itsestämme jotain puristaa. Kun annamme Jeesukselle hallintavallan sydämemme valtaistuimella, hän tekee kaiken puolestamme. Onko liian yksinkertaista?

Siinäpä se - ymmärrän väärin kai aina - puhuinpa kenen kanssa tahansa. Olenkohan liian monimutkainen. Sitäkään en oikein ymmärrä miksi sanan selittäjät olettavat automaattisesti, että en ole antanut hallintavaltaa Jeesukselle. Se romuttaa orastavan uskoni aina vaan uudestaan.

VeliMatti:Onko liian yksinkertaista?

Seon niin yksinkertaista ettei sitä edes ymmärrä

Viivi:Se romuttaa orastavan uskoni aina vaan uudestaan.

Viivi: seOn sitä uskossa kasvamista
et ymmärtänyt väärin, vaan me olemme uskossa eri asteella. Vaikka toinen sen Piikkilangasta vääntäisi,SE ei mene perille omakohtainen kokemus, sitten vasta, kun on Jumalan aika ymmärrämme.

Kyllä minullekin yksi veli on tuota hokenut monen monta kertaa.. Aivan kuin kuulisi tämän veljen äänen.. anna Jeesukselle hallintavalta, siis kaikki sekä kukkaro, että KAIKKI. On se ihmeellistä.. Kysyin kerran tältä samalta veljeltä, että miksi pikkuinen syntyi ilman silmiä niin hän silmää räpäyttämättä vastasi minulle: SYNTI. Arvaa Viivi tulinko pahalle mielelle, kun muistin sen sokeana syntyneen miehen jonka Jeesus paransi..
Joh.9:1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.
2. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
3. Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Room. 3:28