Sapatinsanani Kappaneliöllä 26.10.2013 [Aiheena rukous)

Aiheena rukous
 
Haluaisin tässä sapatinsanassa jakaa kanssanne ajatuksia rukouksesta! Tämä aihe on laaja ja sitä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Aion nyt ottaa siitä esille joitain mielestäni olennaisimpia näkökohtia.
 
Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys, mitä rukous oikeastaan on? Siitäkin löytyy useampia määrityksiä. Eräs määritys on, että rukous on sielun hengitystä. Eli niin kuin meidän on tarpeellista hengittää ilmaa keuhkoihimme saadaksemme happea ja pysyäksemme hengissä, niin on myös rukouksen suhteen. Jos lopetamme rukoilemisen olemme aika pian hengellisesti kuolleita. Näin ajatellen ymmärrämme, että rukous on meille aivan välttämätöntä. Ilman rukousta ei ole hengellistä elämää.
 
E.G.White kirjoittaa: ”Rukous on sydämen avaamista Jumalalle kuin ystävälle. Rukous ei alenna Jumalaa meidän puoleemme, vaan ylentää meidät Hänen puoleensa”
 
Toisena kohtana voidaan kysyä kuinka meidän tulee rukoilla! Siitäkin on monia erilaisia käsityksiä.  Raamatusta löydämme tähän kysymykseen seuraavan ohjeen: Joh. 4: 24 ”Tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.”Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa”.
 
Mitä sitten tarkoittaa rukoilla hengessä ja totuudessa?
 
Katsotaan ensin mitä on rukous hengessä?
Sanan ”totinen” paikalla on alkutekstissä sana ”alethinoi”, jonka merkitys on ”tosi, totuudellinen, aito, oikea”. Tekstiyhteydestä voimme huomata, ettei Jumala etsi muotojumalisia rukoilijoita, joille rukous on vain uskonnollinen tapa, vaan sellaisia tosi rukoilijoita, jotka todella aidosti ja rehellisesti haluavat etsiä ja palvella elävää Jumalaa. Jumala lähestyy niitä, jotka aidosti Häntä etsivät.
 
Todellisen hengellisen rukouksen lähtökohtana on aito vuorovaikutus Jumalan ja rukoilijan välillä. Tämä edellyttää sopusointuista yhteyttä ja samalla aaltopituudella olemista. Koska Jumala on Henki, on myös rukoilijan rukoiltava Hengessä. Miten me sitten voimme käytännössä päästä Hengessä rukoilemisen tasolle?
 
Ensinnäkin Hengessä rukoileminen edellyttää olemuksen muuttumista, jonka voimme kokea vain Jeesukseen uskomisen ja uudestisyntymisen kautta (Joh.3:5). Uudestisyntynyt ihminen on myös olemukseltaan henki (Joh.3:6). Uudestisyntyneen uskovan herätetty henki on yhteen liittynyt Pyhän Hengen kanssa ja siten meillä on sopusointuinen yhteys Isän kanssa (1 Kor. 6:17,19).
 
Voimme todeta, että uudestisyntyminen on ovi Hengessä rukoilemiseen. Hengessä rukoileminen edellyttää myös Pyhän Hengen aikaansaamaa rukousta, joka alkaa sisimmässämme jo siitä, kun olemme vastaanottaneet Pyhän Hengen lapseuden Henkenä (Room.8:15). Pyhä Henki rukoilee sisimmässämme innoittaen ja ohjaten myös meitä rukoilemaan (Room.8:26). Siksi on tutkisteltava ja kuunneltava, miten Pyhä Henki haluaa meitä rukouksessa ohjailla.
 
Rukous totuudessa
Jumalan olemus on myös totuudellisuus (Ps.36:6), joten siksi myös rukoilijan on rukoiltava totuudessa, jotta tässäkin kohtaa vallitsisi sopusointu Jumalan ja rukoilijan välillä (Ps.145:18). Voimme jälleen kysyä, mitä totuudessa rukoileminen on käytännössä?
 
Ensinnäkin totuudessa rukoileminen on rukousta, joka nousee vilpittömästä, puhtaasta sydämestä (2 Tim. 2:22). Totuudessa rukoileminen on myös rukousta, joka on täysin sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa. Rukouselämässämme ei vallitse sopusointuinen yhteys Jumalan kanssa, ellei rukouksemme ole Raamatun mukaista (Joh.17:17). Itse asiassa rukoustemme aiheiden ja koko rukouselämämme tulisi kummuta kuuliaisuudesta Jumalan Sanalle (1 Joh. 3:21–22). Rukous totuudessa on aivan erityisesti rukousta Jeesuksen nimessä (Joh.14: 13 -14; 16:26 -27). Jeesuksen nimessä ja läsnäolossa rukoileminen on syvällisellä tavalla totuudessa rukoilemista (Joh.1:14,17; 14:6).
 
Jos me todella rukoilemme Jeesuksen nimessä, niin silloin rukoilemme siinä totuudessa, jota Jeesus on täynnä ja joka on vallannut meidänkin sydäntämme Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta. Johdattaahan meissä oleva totuuden Henki meidätkin kaikkeen totuuteen (Joh.14:16 -17,26; 16:13).
 
Tiivistäen voi sanoa, että rukous Hengessä ja totuudessa on puhtaasta sydämestä nousevaa Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan inspiroimaa rukousta Pyhässä Hengessä ja Jeesuksen nimessä. Senkaltaista rukousta Isä etsii ja tahtoo. Löytääkö Hän sinussa ja minussa sydämen, johon voidaan vuodattaa armon ja rukouksen Henki?
 
Sitten esitämme kysymyksen: Mitkä ovat rukouksen kuulemisen ehdot?
 
Annetaan tunnetun rukoilijan ja orpojen ystävän Yrjö Mullerin vastata tähän kysymykseen. Hänen kerrotaan saaneen elämänsä aikana 50 000 erikoista rukousvastausta.
 
-Yrjö Muller oppi Jumalan koulussa ja koettelemuksissa voittavan rukouksen läksyn. Milloin vain hänellä oli tilaisuus, hän kehoitti Jumalan kansaa tekemään kaikki tarpeensa rukouksessa kiitoksen kanssa Herralle tiettäväksi. Toiset uskoivat Jumalan Sanaan ja panivat sen täytäntöön elämässänsä, mutta toisille rukouksen ihmemaailma pysyi yhä suljettuna. Joskus saattoi joku tällainen epäuskoinen esittää Yrjö Mullerille kysymyksen:
 
-Mitä tekisitte, ellei Jumala lähettäisikään apuansa? Entä jos aterian alkaessa ei orvoilla olisikaan ruokaa, kun ei ole rahaa sen ostamiseen tai kun heidän vaatteensa ovat kuluneet eikä voisi hankkia uusia niiden tilalle?
 
Kaikkiin tällaisiin kysymyksiin Yrjö Mullerillä oli heti vastaus valmiina:
 
-Sellainen tapaus on Jumalan puolelta käsittämätön ja siksi myös mahdoton.
 
Mutta samalla Yrjö Muller tähdensi, että rukouksen kuulemiseen on olemassa myös ehtoja. Mikäli rukoilija ja rukous täyttää seuraavat viisi ehtoa, ei voida edes ajatella mahdollisuutta, etteikö Jumala kuulisi rukousta:
 
1)Kokonainen riippuvuus Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja välimiestoimesta täytyy olla ainoana perustuksena jokaisessa rukouksessa.
 
2)Kaikesta tietystä synnistä on erottava. Jos säilytämme vääryyttä sydämessämme, ei Herra voi meitä kuulla, sillä jos Hän kuulisi meitä, joutuisi Hän suosimaan syntiä, Ps. 66:18
 
3)On uskottava Jumalan lupaukseen, jonka Hän on valallansa vahvistanut. Jollemme usko Häneen, teemme Hänet valehtelijaksi ja valanrikkojaksi, Hebr. 11:6;13-20
 
4)On rukoiltava Hänen tahtonsa mukaisesti. Vaikuttimien täytyy olla puhtaat. Me emme saa etsiä Jumalan lahjoja kuluttaaksemme niitä himoissamme 1 Joh.5:13; Jaak.4:3
 
5)On rukoiltava väsymättä. Jumalan vastausta on odotettava samalla tavalla kuin maamies odottaa satoa pitkäaikaisella kärsivällisyydellä, Jaak.5:7; Luuk.18:1-10.
 
Siinä voittavan rukouksen yksinkertaiset ehdot, jotka kuka tahansa Jumalan lapsi voi täyttää. Silloin myös rukousvastaukset tulevat ajallansa, niinkuin ne saapuivat päivä päivältä ja usein tunti tunnilta köyhälle, uskovaiselle miehelle, joka rukoili jokapäiväistä leipää kuudenkymmenen vuoden ajan tuhansille orvoille.
 
-Sitten joitakin aiheeseemme liittyviä Raamatunkohtia:
Mark. 11:24. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
Hebr. 11: 1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Hebr. 11: 6. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Joh. 15:  7. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Jaak. 5: 17 . Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Kaiken edellämainitun jälkeen voinemme hyvällä syyllä kysyä: ”miksi rukoilemme niin vähän?”
 
-Sitten rukouksesta sairaiden puolesta. Millaisia ohjeita meille on annettu tähän kysymykseen?
 
Jaak. 5:16 meille sanotaan:
"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puoluesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras." Jaak. 5: 16.
 
E.G.White kirjoittaa tästä seuraavaa:
Kristus on yhä edelleenkin sama laupias lääkäri kuin toimiessaan täällä maan päällä. Häneltä me saamme lievittävää voidetta jokaiseen sairauteen.
 
Miksi ihmiset ovat niin haluttomia luottamaan häneen, joka loi ihmisen ja joka voi kosketuksellaan, sanallaan tai katseellaan parantaa kaikenlaista sairautta? Kuka ansaitsee luottamuksemme paremmin kuin hän, joka on uhrannut niin paljon lunastuksemme hyväksi?
 
Apostoli Jaakobin välityksellä on Herramme antanut meille täsmällistä opetusta velvollisuudestamme sairaustapauksessa. Inhimillisen avun pettäessä Jumala on oleva kansansa auttaja. "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen" (Jaak. 5: 14,15).
 
Sellaisen rukouksen esittäminen on hyvin vakava tehtävä, eikä siihen pitäisi ryhtyä ilman huolellista harkintaa.
 
Niille, jotka pyytävät esirukouksia terveytensä palauttamisen puolesta, tulisi tehdä selväksi, että Jumalan lain rikkominen, olipa sitten kysymys luonnonlaista tai hengellisestä laista, on synti, ja että heidän on päästäkseen osallisiksi Jumalan siunauksista tunnustettava ja hylättävä syntinsä.
 
Me tiedämme, että Jumala kuulee meitä, kunme rukoilemme häntä hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta ei ole oikein, että puserramme rukouksemme alistumattomasta sydämestä. Rukouksemme ei saa olla luonteeltaan käskevää, vaan sen täytyy olla anovaa.
 
On tapauksia, jolloin Jumala selvästi vaikuttaa jumalallisella voimallansa terveyden palautumiseksi. Mutta kaikki sairaat eivät parane. Monet saamme saattaa lepoon Jeesuksessa. Meidän toiveittemme ja pyrkimystemme tulisi häipyä hänen tahtoonsa. Kokemukset, jotka koettelevat meidän uskoamme, koituvat meidän parhaaksemme. Harjoitus vahvistaa uskoa. Meidän täytyy antaa kärsivällisyyden viedä työnsä päätökseen ja muistaa, että Raamatussa on kalliita lupauksia niille, jotka odottavat Herraa.
 
Kuinka usein meidän tulisi rukoilla?
 
Otetaan tähän kysymykseen vastauksena Jeesuksen esittämä vertaus Luukkaan evankeliumin luvusta 18:
 
”Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä.
 
Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään:
 
'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!
 
Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.”
 
Jeesus kehoittaa siis meitä rukoilemaan aina ja väsymättä. Kestävään ja lannistumattomaan rukoukseen tulee lopulta vastaus.
 
On yksi rukous, johon Jumala vastaa aina heti. Se on rukous, jossa särjetty sydän huutaa Herransa puoleen saadakseen syntinsä anteeksi. Kun ihminen tekee parannusta niin kuin Raamattu opettaa, niin Jumala vastaa aina. Hän vastaa aina heti myös silloin kun tarpeemme edellyttävät välitöntä vastausta. Hän on sanonut: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua”.
 
Millainen on sinun rukouselämäsi? Rukoiletko vain satunnaisesti tai silloin kun omat keinot on käytetty loppuun? Vai rukoiletko jatkuvasti ja lannistumatta, niinkuin tuo leskivaimo vaikka et saisikaan väitöntä vastausta pyyntöihisi? Rukoileva seurakunta on elävä seurakunta. Harrastakaamme ja kehoittakaamme jatkuvasti toisiamme käyttämään rukouksen etuoikeutta.
 
Yksikään vilpitön, sydämestä lähtenyt rukous ei mene hukkaan. Se kohoaa Isän Jumalan valtaistuimelle saakka sekoitettuna Jeesuksen täydelliseen uhriin meidän hyväksemme. Rukous Jeesuksen nimessä ei jää koskaan kuulematta. Vaikka tuntisit itsesi kuinka huonoksi rukoilijaksi älä lannistu. Ja jos olet niin väsynyt ja elämänhuolien painama ettet enää jaksa rukoilla, niin muista, että Pyhä Henki rukoilee silloin puolestasi.
 
"Silloin kun en itse jaksa rukoilla,
kun on sydämeni tyhjä sanoista,
tule sinä Jeesus, hiljaa rukoile,
kanna kuivuudesta ilon lähteelle.
 
Silloin kun en itse jaksa uskoa,
kun on sydämeni liekki hiipuva,
tule sinä Jeesus, usko minusssa,
pimeyteni valtaa taivaan valolla.
 
Silloin kun en itse jaksa rakastaa,
kun on syömeni kuiva erämaa,
tule sinä Jeesus, hiljaa rakasta,
anna minun löytää rauha sinussa.
 
Silloin kun en itse jaksa ollenkaan,
kun on kaikki voima poissa kokonaan,
tule sinä Jeesus, tällaisenaan jään
pienen lapsen lailla syliin lepäämä

Anne-Mari Kaskinen

Tuo loppuruno kruunasi koko saarnan; se ihanasti pehmensi Yrjö Mullerin juhlallisia vaatimuksia, joita me kaikki emme ehkä ymmärrä niinkuin Jumala on tarkoittanut. Rukous on kuin "sielun hengitystä", kuten Veli Matti tuossa alussa kirjoitti: rukouksen avulla pysymme hengissä - sanan kaikissa merkityksissä.
Mutta - toisaalta - Ellen White on jossain kirjoituksessaan niin hienosti todennut, että mikään asia ei ole liian pieni tai liian suuri, jotta emme voisi kertoa siitä Jumalalle. Ja ilman rukousta emme pääse eroon synneistämme: on siis turha kuvitella, että omassa  voimassa pystyisimme elämään hurskaasti, ilman syntejä: vain Jumala voi meitä siinä auttaa, jos vilpittömästi sitä pyydämme ja tunnustamme oman voimattomuutemme.
 
Mielestäni rukouksesta ei saisi tehdä joidenkin parempien uskovien etuoikeutta, vaan siihen on oikeus jokaisella ihmisellä - riippumatta siitä, kuinka syntinen hän on.
 
Jumala kuulee hiljaiset huokauksetkin, lohdutan usein itseäni, kun koen vaikeuksia löytää oikeita sanoja rukoukseen.

Kiitos, Herra, että kaikessa ja kaikkialla olet tässä vierellämme, kuulet heikot rukouksemme - arkisten askareidenkin lomassa.

Juniper kirjoitti:
Mielestäni rukouksesta ei saisi tehdä joidenkin parempien uskovien etuoikeutta, vaan siihen on oikeus jokaisella ihmisellä - riippumatta siitä, kuinka syntinen hän on. 
Jumala kuulee hiljaiset huokauksetkin, lohdutan usein itseäni, kun koen vaikeuksia löytää oikeita sanoja rukoukseen.

Tähän ei voi sanoa muuta kuin Aamen.
Hän näkee aikeemme jo kaukaa - sanotaan Raamatussa. Kuinka Hän ei "näkisi" rukouksiamme, vaikka niitä ei olisi sanoiksi puettu. Häneltähän ne sanat tulevat, kuin myös ajatukset.
Viimeksi juuri rukouspiirissämme minua lohdutettiin tässä asiassa, kun en omaa ääneen rukoilemisen lahjaa.
Samoin kuin kielillä puhuvaa on vaikea ymmärtää ilman selitystä, samoin on rukous turhaa itse 'keksityillä' sanoilla, jos sydän ei ole mukana.
Ja mitä "parempiin uskoviin" tulee, niin keitä he ovat. Kukaan ei ole ilmottautunut, kun tästä tulee puhe. Ettei vaan olisi meidän itsemme keksintöä. Pahan puhetta itsetuntomme latistamiseksi.
Käykäämme siis rohkeasti rukoukseen omana itsenämme muihin vilkuilematta. Sanoilla tai ilman. Ja sanatkin löytyvät silloin kun on tosi hätä tai pääsevät suusta itse sitä tietämättä.
Ja eikö syntisen rukous ole juuri se rukouksista parhain, silloin kun se on aito.

RitvaN kirjoitti:
Jos olen rehellinen en jaksa lukea V-Matin kirjoituksia..
Eikö sitä vois vähemmilläkin sanoilla sanoa saman asian?[/i]

Ehkä enempi miesten "vaiva", nämä pitkät kirjoitukset. Sama Ilkalla. Olen pahoillani tästä, koska herkät ihmiset kärsivät tämänkaltaisesta palautteesta. Sanon tämän koska ei tule kommentoitua - siitä yksinkertaisesta syystä kun ei jaksa lukea. Ajatus ja asian ydin on jo kadonnut puolivälissä. Saman totesin Petri Paavolan kanssa, vaikka paljon asiallista tietoa hänelläkin.
Vai voisiko se johtua siitä, että lähimuisti on huonontunut niin ratkaisevasti.
Minulla on pelkistynyt ajatusmaailma pariin lauseeseen kerrallaan, jonka ympärille sitten otan vastaan ajatuksia.

 Viivillä mielenkiintoisia "ajatuksia" - vai ovatko selityksiä... vaiko pohdintoja    
Veli Matin puolustukseksi täytyy sanoa, että tuo kirjoitushan on pidetty saarnana eli puhuttu seurakunnassa; se voi tuntua pitkältä noin luettuna mutta paikan päällä kuultuna erilaiselta.
 
Yleisesti ottaen täällä netissä on kyllä niin paljon tarjontaa - hengellisistäkin aiheista - että on pakko valikoida, jos aikoo jossain välissä muutakin tehdä kuin istua kompuutterin äärellä. Minua kiinnostavat kaikki tuttujen ystävien, kaikujien ja luotaajien kirjoitukset ja puheet - ja ihan periaatteen vuoksi ainakin yritän keskittyä niihin silloin harvoin kun niitä on tarjolla. Aina ei aika tahdo riittää siihenkään. Silloin luen vain kursorisesti ja palaan myöhemmin "asiaan".

Keskittymiskykyäänkin voi harjoitella. En usko, että sinulla Viivi vielä niin huono muisti on, mutta ehkä on hyväkin, jos et jaksa lukea kuin pari lausetta kerrallaan... Sehän on älykäs menetelmä, kun kirjoitit:
 

Viivi kirjoitti:Minulla on pelkistynyt ajatusmaailma pariin lauseeseen kerrallaan, jonka ympärille sitten otan vastaan ajatuksia.

Selitänpä lisää ... joskus saarnaa kuunnellessa meinaan väkisin nukkua.
Ja kun tätä olen miettinyt niin eihän se ole saarnaajan syy. Kiusaajan tekosia, mutta Jumalan sallimana.
Toisaalta Hän kyllä tietää milloin pitää minut hereillä ja milloin ei. On ollut saarnoja, joita voisin kuunnella vaikka puoli päivää. Niitä ei vaan nykyään kuule kuin poikkeustapauksissa.

Esim. saarnan tuominen tänne kirjoitetussa muodossa on ikään kuin "lisäpalvelu". Sen voi sitten lukea kokonaan tai silmäillä läpi tai jättää kokonaan lukematta, kaikkihan on täällä vapaaehtoista.

 

Feeniks kirjoitti:Esim. saarnan tuominen tänne kirjoitetussa muodossa on ikään kuin "lisäpalvelu". Sen voi sitten lukea kokonaan tai silmäillä läpi tai jättää kokonaan lukematta, kaikkihan on täällä vapaaehtoista.

Hyvin sanottu, Feeniks! Täällä ei edes pidetä lukua siitä, montako viestiä ja kirjainta foorumille voi kirjoittaa: tämä alusta on meille täysin ilmainen.
Arvostelujakin sopii kirjoitella - mutta se edellyttää, että on kunnolla tutustunut "tuotteeseen" - ilman ennakkoluuloja.

Mutta toki täällä saa purkaa tunteitaan siinäkin, jos laiskottaa tai kokee pitkät saarnat pitkästyttävinä. Eikös jo pelkkä "saarna"-sanakin viittaa esityksen vakavuuteen ja yksitoikkoisuuteen?