HYLÄTYT RUKOUKSET

by David Wilkerson | August 6, 2013
[May 19, 1931 – April 27, 2011]

                 
Meillä ei ole lupa rukoilla umpimähkään, mitä hyvänsä itsekkääseen mieleemme on juolahtanut. Meillä ei myöskään ole lupa tulla Jumalan läsnäoloon ilmaisemaan typeriä ajatuksiamme ja mielettömiä loruilujamme. Jos Jumala allekirjoittaisi kaikki meidän pyyntömme rajoituksetta, hänen pitäisi kaiken päätteeksi luopua kirkkaudestaan.

Rukouksen lain on määrä poistaa meidän itsekeskeiset pyyntömme, kun taas samaan aikaan se mahdollistaa rehellisten etsijöiden luottamukselliset anomiset. Toisin sanoen, voimme rukoilla, mitä ikinä haluamme, jos se on vain hänen tahtonsa mukaista.

”Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet”(1 Joh.5:14- 15).

Opetuslapset eivät rukoilleet Jumalan tahdon mukaan, kun he rukoilivat jotakin sopimatonta. He kysyivät Jeesukselta: ”Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?’ Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä”(Luuk.9:54 -55).

Job murheessaan pyysi Jumalaa ottamaan pois hänen henkensä. Mitä jos Jumala olisi vastannut hänen rukoukseensa? Sellainen rukous oli vastoin Jumalan tahtoa. Sana varoittaa meitä: ”Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä”(Saarn.5:2).

Daniel rukoili oikealla tavalla. Ensin hän luki Raamattua ja etsi siitä Jumalan mieltä. Sitten kun hän oli saanut selvän ohjeen ja oli varma Jumalan tahdosta, hän juoksi tämän valtaistuimen luo täydessä luottamuksessa: ”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa”(Dan.9:3).

Me tiedämme liian paljon siitä, mitä me haluamme ja liian vähän siitä, mitä Jumalan haluaa. Rukouksemme hylätään, kun ne eivät ole hänen tahtonsa mukaisia.

- See more at: http://sermons.worldchallenge.org/fi/view/devotions#sthash.d39c4AHD.dpuf

Hiukan hätkähdyttävä - tuo otsikko...  Mutta kai niinkin voidaan ymmärtää - että Jumala voi "hylätä rukouksia" -  ja silti luottaa siihen, että miten typeriä ikinä olemmekin, ei Jumala meitä hylkää... vaan Jeesuksen lupauksen mukaan " Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. " (Joh. 6:37)

Minulla on tapana kertoa taivaan Isälle kaikki huoleni... ne typerätkin ajatukseni, pienimmätkin toiveeni - ja silti ymmärrän, että Hänen tahtonsa toteutuminen on parasta minulle ja lähimmäisilleni - se lie sanomattakin selvää.

Joku on joskus sanonut, että mikään asia ei ole liian pieni tai liian suuri Jumalalle; kaikesta saamme kertoa Hänelle kuin omalle Isällemme.
Jumala on suuri ja mahtava, kunnioitettava ja Pyhä... mutta kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, ei meidän tarvitse hävetä omia rukousaiheitamme. Kunhan annamme Jumalan tahdon toteutua ja haluamme olla kuuliaisia Hänelle... maan ja taivaan Luojalle, joka tietää paremmin kuin yksikään ihminen, miten elää, toimia ja kulkea täällä maan päällä.

Tuollaisia ajatuksia Wilkersonin teksti minussa herätti; en kirjoittanut niitä tähän kumotakseni hänen kirjoitustaan - vaan selvittääkseni omia ajatuksiani rukouksesta ja Jumalakuvastani...

by David Wilkerson | August 7, 2013
[May 19, 1931 – April 27, 2011]

                 
”Te anotte, ettekä saa, sen tähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne”(Jaak.4:3).

Jumala ei vastaa rukouksiin, joka lisäisi meidän kunniaamme tai aiheuttaisi meille kiusauksia. Edelleenkään Jumala ei vastaa sellaisen ihmisen rukouksiin, joka hellii himoa sydämessään. Kaikki rukousvastaukset riippuvat siitä, että juuritamme sydämestämme pois pahaa, himoa ja helmasyntejä.

”Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi”(Ps.66:18).

On hyvin yksinkertaista testata, perustuuko rukouksesi himoon. Ensimmäinen vihje on siinä, miten me suhtaudumme rukouksen hylkäämiseen tai viipymiseen. Himoon perustuva rukous vaatii pikaista vastausta. Jos himoitseva sydän ei saa haluamaansa nopeasti, se valittaa ja huutaa menettää tajuntansa. Toisaalta se voi myös päästä valloilleen murinana ja valituksena, mikä lopulta johtaa Jumalan kuuroutumiseen.

"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe, kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?" (Jes.58:3).

Himokas sydän ei voi nähdä Jumalan kirkkautta hänen kielloissaan ja viivytyksissään. Eikö Jumala saanutkin enemmän kunniaa, kun kieltäytyi vastaamasta Kristuksen rukoukseen pelastaa hänet kuolemasta? Minua puistattaa, kun ajattelen, missä olisimme tänä päivänä, jos Jumala ei olisi kieltäytynyt vastaamasta siihen?

Jumalalla on oikeus viivästyttää tai kokonaan kieltää vastausta rukouksiimme, kunnes ne on puhdistettu kaikesta itsekkyydestä ja himosta.

Voisiko tässä olla syy siihen, että vastaus rukouksiimme estyy? Voisiko olla kyseessä meidän jatkuva kanssakäymisemme himojen tai helmasynnin kanssa? Olemmeko unohtaneet, että vain ne, joilla on puhtaat kädet ja sydän, saavat tulla Jumalan pyhälle vuorelle? Vain täydellinen lempisyntiemme hylkääminen avaa taivaan ovet ja siunaukset.

Antautumisen sijaan juoksemme sielunhoitajalta toiselle, yrittäen löytää keinoa peitellä epätoivoamme, tyhjyyttämme ja levottomuuttamme. Se on aivan turhaa, jos emme ole vielä juurittaneet sydämestämme syntiä ja himoa. Synti on kaikkien vaikeuksiemme syy. Rauha tulee vasta, kun antaudumme ja hylkäämme salaiset syntimme.


- See more at: http://sermons.worldchallenge.org/fi/view/devotions#sthash.HZAKJ70U.dpuf

RUKOUS JA KUULIAISUUS
by David Wilkerson | August 8, 2013
[May 19, 1931 – April 27, 2011]

PDF TXT Print Print
Joskus käymme rukouksessa Jumalan luo ikään kuin hän olisi rikas sukulainen, joka haluaa tukea meitä ja antaa meille, mitä pyydämme, vaikkemme itse nosta sormeammekaan auttaaksemme. Me nostamme kätemme Jumalan puoleen rukouksessa ja sitten panemme ne taskuun.

Me odotamme rukouksiemme saapuvan Jumalan luokse, joka tekee kaiken työn sillä aikaa, kun me istumme toimettomana ajatellen itseksemme: ”Hänellä on kaikki valta, minulla ei ole mitään, niinpä pysyn hiljaa aloillani ja annan hänen tehdä työn.”

Se kuulostaa hyvältä teologialta, mutta ei ole sitä. Jumala ei tahdo ovelleen toimettomia kerjäläisiä. Hän ei myöskään halua meidän osoittavan täällä maailmassa huolenpitoa niitä kohtaan, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä.

”Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä”(2 Tess.3:10).

Ei ole epäraamatullista lisätä hikeä kyyneliimme. Esimerkiksi, rukoilemme sydämessämme asuvan salaisen synnin voittamiseksi. Pyydätkö Jumalaa ottamaan sen vain pois ihmeenomaisesti ja sitten istut ja odotat, että se kuolee itsestään? Ei mitään sydämessä olevaa syntiä ole koskaan tuhottu ilman ihmisen oman käden apua, niin kuin Joosuan tapauksessa. Hän makasi koko yön kasvoillaan, valittaen Israelin tappiota. Jumala nosti hänet jaloilleen ja sanoi: "Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt. Nouse, pyhitä kansa”(Joos.7: 10- 13).

Jumalalla on oikeus nostaa meidät polvillemme ja sanoa: ”Miksi istut laiskana, odottaen ihmettä? Enkö käskenyt sinun paeta kaikkea pahalta näyttävää? Sinun pitää tehdä enemmän kuin vain rukoilla himosi takia. Sinun pitää juosta sitä pakoon. Et voi levätä, ennen kuin olet tehnyt kaiken, mitä on käsketty.”

Älä moiti Jumalaa siitä, että hän ei kuule rukouksiasi, jos et itse noudata hänen antamaansa kuuliaisuuden käskyä. Lopulta alat pilkata Jumalaa ja syyttää häntä välinpitämättömyydestä, vaikka olet itse kuitenkin syyllinen.


- See more at: http://sermons.worldchallenge.org/fi/node/23894#sthash.gItPfKJ3.dpuf