1.Korinttolaiskirje.13

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,mutta minulla ei olisi rakkautta,olisi minä vain helisevä vaski
tai kilisevä kulkunen.
2.Ja vaikka minulla olisi profetoimisen
lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja
kaiken tiedon,ja vaikka minulla olisi
kaikki usko,niin että voisin vuoria siirtää,mutta
minulla ei olisi rakkautta,en minä mitään
olisi.
3.Ja vaikka minä jakelisin kaiken omai
suuteni köyhäin ravinnoksi,ja vaikka ant
aisin ruumiini poltettavaksi,mutta minulla
ei olisi rakkautta,ei se minua mitään hyö
dyttäisi.
4.Rakkaus on pitkämielinen,rakkaus on
lempeä;rakkaus ei kadehdi,ei kerskaa,ei
pöyhkeile,
5.ei käyttäydy sopimattomasti,ei etsi
omaansa,ei katkeroidu,ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6.ei iloitse vääryydestä,vaan iloitsee
yhdessä totuuden kanssa;
7.kaikki se peittää,kaikki se uskoo,kaikki se toivoo,kaikki se kärsii.
8.Rakkaus ei koskaan häviä;mutta profetoiminen,se katoaa,ja kielillä puhuminen
lakkaa ja tieto katoaa.
9.Sillä tietomme on vajavaista ja pro
fetoimisemme on vajavaista.
10.Mutta kun tulee se,mikä on vajavaista.
11.Kun minä olin lapsi,niin minä puhuin
kuin lapsi;kun tulin mieheksi,hylkäsin minä sen mikä lapsen on.
12.Sillä nyt me näemme kuin kuvastimesta,arvoituksen tavoin,mutta silloin
kasvoista kasvoihin;nyt minä tunnen vajavaisesti,mutta silloin minä olen tunteva
täydellisesti,niinkuin minut itsenikin täy
dellisesti tunnetaan.
13.Niin pysyvät nyt usko,toivo,rakkaus,
nämä kolme;mutta suurin niistä on rakka-
us