Ajatuksia Jobin kirjasta

Sapatinsana Kauppaneliöllä 27.10.2012
Ajatuksia Jobin kirjasta

Luin joku päivä sitten Jobin kirjan lukua 33. Kuinka ollakaan, se alkoi puhutella. Siinähän Elihu nuorin Jobin ystävistä, vastaa Jobille, joka luvussa 31 vakuuttaa syyttömyyttään ja nuhteettomuuttaan.

Elihu kertoo luvussa 32, että nuorena miehenä hän on tähän asti pysynyt vaiti, mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykene vastaamaan Jobille, hän ei voinut olla väittelyyn puuttumatta. Luvun 32 jakeessa 2 kerrotaan että buusilainen Elihu vihastui Jobiin, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana. Ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

Jobin kirja on muutoinkin minulle hyvin läheinen kirja. Ja uskon että myös monille toisille. Se on hyvin syvälti ihmiselämää luotaavaa. Pääaiheena siinä tuntuu olevan tämä iänikuinen kärsimyksen ongelma, joka ei voi olla koskettamatta jokaista kärsivää ihmistä.

Siinä yritetään päästä selville siitä, miksi Jumalan lapsi, vaikkakin pyrkii toimimaan Jumalan tahdon mukaisella tavalla, joutuu siltikin kokemaan elämässään monia aivan musertavalta tuntuvia koettelemuksia.

Jossain kohdassa eräs Jobin ystävistä sanoo suoraan, että Job on tehnyt syntiä Jumalaa kohtaan ja joutuu siksi kärsimään syntinsä seurauksia. Toisaalla sana sanoo ps. 103: 10-14 että " Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi. Miksi Jumalan lapset sitten joutuvat kärsimään, jos Hän ei tee meille syntiemme mukaan niin kuin ps. 103 juuri luimme?

Elihu sanoo Jobille Job. 33:6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.

Mielestäni Elihu lausuu tässä suuren totuuden: Me joka ikinen ihminen olemme todella vain hyppysellinen savea. Kenelläkään ei siis pitäisi olla mitään syytä ylvästellä omasta paremmuudestaan Jumalan edessä. Saman luvun jakeesta 14 alkaen Elihu lausuu näin: "Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä pätsiin.

Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.

Edellä luetuissa jakeissa tuli esille joitain hyviä vastauksia syihin, miksi ihminen kärsii: Siis - kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä pätsiin."

Jumala ei siis salli ihmisen joutua koettelemuksiin ja kärsimyksiin ilman todellista syytä. Ja kaikella sillä, mitä hän meille sallii, on meidän ikuiseksi parhaaksemme vaikuttavat seuraukset. Herramme on sallinut ne meille siksi, että hän rakastaa meitä niin paljon, ettei hän mistään hinnasta haluaisi meidän joutuvan synnin pettämäksi ja sen seurauksena ikuiseen eroon rakastavasta Jumalasta.

Tähän kohtaan sopii tuo meille niin tuttu Joh. kirjeen kohta "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".

Jumalamme ei siis salli meille kärsimyksiä mielivaltaisesti, vaikka sana sanookin, että synnin palkka on kuolema". Meidän on kuitenkin hyvä muistaa jatko tähän jakeeseen: "mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme".

Jeesus on se välimies, välittäjä, joka esittää Isän edessä omat ansionsa syntisen ihmisen puolesta. Hän sanoo: "Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen maksanut hänestä lunastusmaksun".

Niin kuin sana toisaalla sanoo Jes. 54 luvussa jakeessa 10: " Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.

Armahdettu ihminen nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta', jakeet 27, 28 Job. 33 luvusta. Ja jakeessa 29, ja 30 sanotaan: "Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa".

Miksi siis murehtisimme ja kapinoisimme, kun saamme joutua kärsimysten pätsiin. Eräässä laulussa sanotaan: "ahjossa kulta puhdistetaan, sydämen usko uudistetaan".

Älkäämme siis kapinoiko, kun joudumme Suuren Savenvalajan työpöydälle. Tuli kuluttaa vain kuonan ja me saamme puhdistua tuon ahjon kautta ja voimme sitten heijastaa enemmän Kristuksen sanomattoman ihanaa kirkkautta.

Eräässä minulle rakkaan virren säkeistössä sanotaan: Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.

Ja toisessa säkeistössä: Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.

Ja edelleen: Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse, eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse, kun on täysi sovitus, sielun turva, pelastus.

Ja vielä: Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus. Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen.

Rukoilemme:

Rakas Herramme Jeesus Kristus! Kiitos kun saamme tulla eteesi tällaisena kuin olemme. Heikkona, avuttomana, monien ilman vastausta olevien kysymystemme kanssa. Kiitos että kärsimys ei ole sinun suunnitelmasi, vaan se on ihmisen syntiinlankeemuksen seurausta. Kiitos että vaikeimpienkin kokemusten ja koettelemusten pätsissä saamme luottaa siihen, että sinä et tee virheitä, vaan saatat kaiken yhdessä vaikuttamaan niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Kiitos siitä, että olipa alennustilamme kuinka syvä tahansa, sinä kykenet nostamaan meidät sieltä ylös. Kiitos siitä, että sinun auttava ja rakastava kätesi yltää sinnekin, mihin mikään inhimillinen ei ulotu. Ota meidät jälleen tässä hetkessä turvalliseen huomaasi ja hoitoosi ja paranna ja rakasta meidät ehjiksi. Kokemaan oma arvomme Sinun luomana ja lunastamana. Kiitos Jeesus, että olet maksanut lunastusmaksun meistä jokaisesta. Pidä meidät sillä tiellä, joka johtaa lopulta ikuiseen iloon ja rauhaan sinun luonasi! Pyydämme näin sinun pyhässä nimessäsi! Aamen!

Veli_Matti kirjoitti:Sapatinsana Kauppaneliöllä 27.10.2012
Ajatuksia Jobin kirjasta

- -
Miksi siis murehtisimme ja kapinoisimme, kun saamme joutua kärsimysten pätsiin. Eräässä laulussa sanotaan: "ahjossa kulta puhdistetaan, sydämen usko uudistetaan".

Älkäämme siis kapinoiko, kun joudumme Suuren Savenvalajan työpöydälle. Tuli kuluttaa vain kuonan ja me saamme puhdistua tuon ahjon kautta ja voimme sitten heijastaa enemmän Kristuksen sanomattoman ihanaa kirkkautta.

Eräässä minulle rakkaan virren säkeistössä sanotaan: Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä.

Ja toisessa säkeistössä: Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi, taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään rauhan tuotti ristillään.

Ja edelleen: Ei siis alla kiusausten epäillä nyt tarvitse, eikä tiellä huokausten epätoivo vallitse, kun on täysi sovitus, sielun turva, pelastus.

Ja vielä: Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus. Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen.

Rukoilemme:

Rakas Herramme Jeesus Kristus! Kiitos kun saamme tulle eteesi tällaisena kuin olemme. Heikkona, avuttomana, monien ilman vastausta olevien kysymystemme kanssa. Kiitos että kärsimys ei ole sinun suunnitelmasi, vaan se on ihmisen syntiinlankeemuksen seurausta. Kiitos että vaikeimpienkin kokemusten ja koettelemusten pätsissä saamme luottaa siihen, että sinä et tee virheitä, vaan saatat kaiken yhdessä vaikuttamaan niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Kiitos siitä, että olipa alennustilamme kuinka syvä tahansa, sinä kykenet nostamaan meidät sieltä ylös. Kiitos siitä, että sinun auttava ja rakastava kätesi yltää sinnekin, mihin mikään inhimillinen ei ulotu. Ota meidät jälleen tässä hetkessä turvalliseen huomaasi ja hoitoosi ja paranna ja rakasta meidät ehjiksi. Kokemaan oma arvomme Sinun luomana ja lunastamana. Kiitos Jeesus, että olet maksanut lunastusmaksun meistä jokaisesta. Pidä meidät sillä tiellä, joka johtaa lopulta ikuiseen iloon ja rauhaan sinun luonasi! Pyydämme näin sinun pyhässä nimessäsi! Aamen!

Aamen.

Todella hieno rukous - ♥ kiitos, VeliMatti!

Kiitos osuvasta kirjoituksesta ja rukouksesta!