Mitä usko on?

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." Hebr. 11: 1.

Uskon harjoittaminen ei olennaisesti edellytä tunteiden kiihdyttämistä äärimmilleen, ja Herra kuulee kyllä vähemmälläkin, kuin että rukouksemme ovat meluisia ja että liitämme niihin ruumiillista liikehtimistä.

On totta, että sielunvihollinen usein aikaansaa rukoilijan sydämessä niin kiivaan taistelun epäilyä ja kiusausta vastaan, että tämä tahtomattaankin puhkeaa huutoihin ja kyyneliin; ja samoin on totta, että katuva tuntee itsensä toisinaan niin väkevästi syylliseksi, että hänen syntiään vastaava katumus saa hänet tuskaisena huutaen vaikeroimaan, ja tätä kuuntelee myötätuntoinen Vapahtaja säälien. Mutta Jeesus ei ole vastaamatta myöskään hiljaiseen uskon rukoukseen. Se, joka yksinkertaisesti uskoo Jumalan sanan ja kurottuu Vapahtajan yhteyteen, saa vastalahjaksi hänen siunauksensa.

Usko ei ole tunnetta. Tosi usko ei ole missään tekemisissä ylimielisen itsevarmuuden kanssa. Vain se, jolla on tosi uskoa, on turvassa itsevarmuudelta, sillä se on sielunvihollisen väärennös uskosta.

Usko vetoaa Jumalan lupaukseen ja tuottaa hedelmää kuuliaisuudessa. Yltiöpäinen itsevarmuus vetoaa myös lupauksiin mutta käyttää niitä paholaisen tavoin rikkomuksen puolustamiseen. Usko olisi saanut ensimmäiset vanhempamme luottamaan Jumalan rakkauteen ja noudattamaan hänen käskyjään. Itsevarmuus taas johti heidät rikkomaan hänen lakinsa uskoen, että hänen suuri rakkautensa pelastaisi heidät syntinsä seurauksista. Se ei ole uskoa, mikä vetoaa taivaan suosioon suostumatta niihin ehtoihin, joilla armo annetaan. Aito usko pohjautuu Kirjoitusten lupauksiin ja vakuutuksiin.

Uskossa pysyminen merkitsee tunteiden ja itsekkäiden halujen syrjäyttämistä, nöyrää vaellusta Herran kanssa, hänen lupaustensa omaksumista ja soveltamista kaikkiin tilaisuuksiin, uskoen että Jumala toteuttaa suunnitelmansa ja tarkoituksensa sydämessäsi ja elämässäsi.

W.G.White

Mielestäni usko on ennenkaikkea luottamusta Jumalan johdatukseen ja hänen hyvään tahtoonsa...silloinkin kun ei kaikki mene niinkuin me itse olisimme toivoneet. Jumala, Isä ja Kaikkivaltias tietää kaiken paremmin kuin me, hänen lapsensa.
Siunausta Taivaan Isän tiellä kaikille meille Jumalan lapsille.

Nii, mää haluaisin sanoa vielä että Jeesuksen omavarainen usko meitä kantaa kun me elämme Jeesuksen omavaraisessa uskossa, jos oma usko ei riitä tai se horjuu. Se on Jumalan armoa kans.

Gal. 2:20 Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Mutta minä elän, en silleen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni. Biblia.

Lohdullista tiärää

Kiitos sulle kans, Juniper