Ajatuksiani parannuksen teosta

Juniper kirjoitti:...
Viime aikoina on väitetty, että koulussa eikä kirkossa(kaan) ei enää saisi puhua synnistä. Minun ajatukseni on - mitään syntiä puolustamatta - että, koska vain Jumalan voimassa voimme päästä eroon paheistamme, meidän ei kannata osoitella lähimmäisillemme heidän syntejään. "Jumala on se joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa toteutuisi." (Fil. 2:13) Syntisen on ensin päästävä Jumalan luokse, jotta hän voisi tehdä parannuksen, kääntyä ja saada voiman vapautua syntiensä taakasta.
....
Jeesuksen luokse saa tulla sellaisena kuin on; Hänen voimassaan pystymme tekemään parannuksen... Hänen johdatuksessaan kukaan ei ryöstä meitä Paimenen käsistä.

Olematta mitään mieltä tai puolta sanon, että mikäli synnistä puhuminen lopetetaan, tulevat sukupolvet eivät tunne koko käsitettä, ja Jumala on poissa heidän elämästään ja uskominen on turhaa, koska ihmisellä on omatekoinen jumala.
Sitten tuo lähimmäisten osoitteleminen .. useimmiten asia on niin, että "osoitettu" itse määrittää tulleensa osoitetuksi tuntiessaan piston omassatunnossaan, eikä synnistä puhuja varsinaisesti puhu kenellekään erityisesti.
Olen päätellyt itsestäni, että jos minua joku asia vaivaa, niin silloin en ole sitä tunnustanut synniksi, taistelen vastaan, tai en halua luopua siitä.

Tää nyt oli ehkä tätä mistä ei tykätä, mutta niin kauan täytyy puhua kun sananvapaus on. Useimmiten oltaisiin monista asioista yhtä mieltä jos löydettäisiin yhteinen kieli ja tajuttaisiin toisen tarkoitusperä. Herra armahda meitä.

"Osoittamisella" tarkoitin tässä puheen kohdistamista tietylle syntiselle, mikä voidaan kokea tuomiona - ainakin loukkaavana - jos samaan hengenvetoon pelotellaan helvetin tulella.
En tarkoita, etteikö synnistä saisi puhua ollenkaan. Kerrotaanhan Raamatussakin monin paikoin synnistä - tosin enemmän armosta ja laupeudesta...

Minusta vieraan ihmisen evankeliointia ei pitäisi aloittaa huomauttamalla häntä jostain synnistään - henkilökohtaisesti . Järjestyksen pitäisi olla tämä:
ensin hänet on johdatettava Jeesuksen luokse... Jeesuksen, joka on luvannut, että ketään joka hänen luoksensa tulee, hän ei heitä pois.
- Vasta sitten, kun ihminen on uskossa "ottanut vastaan" Kristuksen... vasta sitten hän näkee omat syntinsä (ei toisten!) - ja saa Herralta voiman tehdä parannuksen.
Jos yrittää päästä synneistään eroon omin voimin, on se tuskallinen prosessi, joka usein epäonnistuu. Mutta oman heikkoutensa tunnustaminen, Korkeimman voiman avuksi pyytäminen ja Jumalan vastaus rukoukseen - synnistä vapautumiseen - vahvistaa ihmisen uskoa Kaikkivaltiaaseen, armolliseen ja rakastavaan Jumalaan - toivottavasti - myös Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikana ja Vapahtajana, syntiemme sovittajana...

Nettikeskustelussa on vähän vaikea keskustella "vaikeista" asioista.
Tai turha kaunistella, vaikeaahan se on kasvokkainkin.
Harvalla meistä on Naatanin kaltaista uskallusta ja taitoa osoittaa synti niin, että kuulija sen ottaa vastaan ja ymmärtää oikein.

En tiedä ylitänkö valtuuteni kun sanon, että itsensä jäävääminen synnin ulkopuolelle on meille kaikille sisäänrakennettu ominaisuus. En sano tätä tuomitakseni muita tai rehvastellakseni rehellisyydelläni, vaan että olen tullut siihen tulokseen Raamattua lukiessani ja itseäni kuunnellessa.
Daavid on hyvä esimerkki oikeanlaisesta nöyrtymisestä silloin kun siihen on tarvetta. Kenen tahansa silmät voivat sokeutua elämän arjessa ja kiusauksissa.
Tällä en kiistä sitä, etteikö voi olla olemassa "synnittömiä" ihmisiä. Tunnistaminen ei ole helppoa, eikä se ole meidän tehtävämmekään.

Jos sydän ei syytä, niin silloin voi olla vapaa. Mutta onko silloin tarvetta parannukseen, jos kuulee tuomion äänen. Ja miksi sen kuulee .. onko Jumala ymmärretty oikein .. olisiko hyvä kuulostella vielä lisää.

"Ah riennä Jeesus apuhun, kun olet lunastanut mun." Virsi 358

Viivi kirjoitti:Nettikeskustelussa on vähän vaikea keskustella "vaikeista" asioista.
Tai turha kaunistella, vaikeaahan se on kasvokkainkin.
Harvalla meistä on Naatanin kaltaista uskallusta ja taitoa osoittaa synti niin, että kuulija sen ottaa vastaan ja ymmärtää oikein.

- - Tällä en kiistä sitä, etteikö voi olla olemassa "synnittömiä" ihmisiä. Tunnistaminen ei ole helppoa, eikä se ole meidän tehtävämmekään.

Jos sydän ei syytä, niin silloin voi olla vapaa. Mutta onko silloin tarvetta parannukseen, jos kuulee tuomion äänen. Ja miksi sen kuulee .. onko Jumala ymmärretty oikein .. olisiko hyvä kuulostella vielä lisää.

"Ah riennä Jeesus apuhun, kun olet lunastanut mun." Virsi 358

Kiitos kommenteistasi, Viivi!
- Etteikö olisi synnittömiä ihmisiä? - Kyllä, Jeesus Nasaretilainen - mutta me muut:
Room. 3:23
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

- "Tuomitsemisesta" voisimme keskustella vaikka kuinka paljon - ja olemme täällä toisaalla jo keskustelleetkin. Mutta jospa tässä ketjussa pitäytyisimme synteihin ja parannuksen tekoon.

- Viime aikoina näyttää siltä, että synneistä suurimpina on pidetty seksuaalisuuden erilaisia ilmentymiä; mutta Raamatun mukaan Jeesus on kärsinyt rangaistuksen kaikkien syntisten puolesta...
"Jes. 1:18
Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. "

On samantekevää, miilaista syntiä ihminen tekee, kaikkiin hän tarvitsee Jeesuksen veren puhdistusta ja Jumalan armoa.
Varmasti monet meistä syyllistyvät laittomuuksiin huomaamattaan. Aika yleistä on esimerkiksi antaa väärä todistus lähimmäisestään tai vaikkapa palvoa muita jumalia (mammonaa...) Syntiä voi tehdä jo ajatuksissaankin:

Matt. 5: 27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. 28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

"Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra." (Sak. 8:17)

niin tuulikaapissa tulee miettineeksi kaikenlaista

ollaankohan me Juni eri kannoilla parannuksen teosta

jos puhutaan synneistä ja parannuksenteosta, niin tuomitseminen tulee mielestäni luontaisetuna mukaan keskusteluun

Viivi --- Miten ymmärrät "tuomitsemisen"?
-- - Tule jo pois sieltä tuulikaapista!

Juniper kirjoitti: Viivi --- Miten ymmärrät "tuomitsemisen"?
-- - Tule jo pois sieltä tuulikaapista!

No enpä juuri mitään, ainakaan jos puhutaan maallisesta tuomaroinnista

Hengellisesti - vaikka Raamattu kieltää meiltä tuomitsemisen, niin silti me ihmiset havaintojemme perusteella sitä kai harrastetaan. Tehdään mielivaltaisia päätöksiä ja omiin kokemuspohjiin perustuvia arvioita toistemme teoista ja puheista. Otetaan nokkiimme hyvinkin vajavaisiin käsityksiin perustuvista tiedoista omasta ja toistemme elämästä.

Lain ja armon - todellisen ja selviytymiskeinoihin perustuvan elämän erottaminen ja yhteensovittaminen toisistaan on vaikeaa ... ja onko se edes tarpeellistakaan - ainakaan muualla kuin "tuulikaapissa"

Kiitos, Viivi, hienosta vastauksesta!
Kaikesta huomaa, että olet paljon pohdiskellut hengellisiä asioita, ja - varmaankin omasta kokemuksestasi - sinulle on kehittynyt ihmistuntemusta, jonka pätevyyttä en pysty kiistämään.
Minäkin teen johtopäätöksiä usein omien kokemusteni pohjalta, vaikka tiedän, että kaikilla ei ole samanlaista "historiaa". Jotkut filosofit väittävät, että ihminen ei pysty ollenkaan ymmärtämään toista - objektiivisesti - ulkoapäin katsoen. Näin ollen ei mikään inhimmillinen tuomiokaan ei olisi oikeutettua. Mutta sitten on näitä maallisia lakeja, jotka tuomitsevat rikoksen tekijöitä. ne ovat välttämättömiä yhteiskunnallisen järjestyksen kannalta. Jos kaikki ihmiset noudattaisivat vaikkapa Jumalan kymmentä käskyä, ei maallista oikeuslaitosta tarvittaisi ollenkaan.

Mitähän mun pitikään sanoa? (Yhä useammin kyselen tuota, johtuisiko huonosta muistista? )
- Ok... unohdin, mutta olkoon. Kerron tässä vain tärkeimmän motiivini kirjoitella otsikolla "Parannuksen teosta":
Jos vaadimme syntiseltä ihmiseltä parannusta - on hänelle samalla tai mieluummin ennen kaikkea osoitettava tie Jeesuksen luokse;
kokemuksesta voin kertoa, että en olisi ikinä löytänyt Jeesusta, jos minun olisi ENSIN pitänyt tehdä parannus - omassa voimassani.

Juniper kirjoitti:
Jos vaadimme syntiseltä ihmiseltä parannusta - on hänelle samalla tai mieluummin ennen kaikkea osoitettava tie Jeesuksen luokse;
kokemuksesta voin kertoa, että en olisi ikinä löytänyt Jeesusta, jos minun olisi ENSIN pitänyt tehdä parannus - omassa voimassani.

Mulle tulee mieleen että - "olenko minä veljeni vartija" - miksi kuuluisi 'vaatia' keneltäkään parannuksentekoa tai Jeesuksen luo menemistä.
Meitä kehotetaan kuitenkin tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen.

Kahdentuhannen vuoden opetuksien luulisi olevan jo lyöneen läpi, ja näkyvän teoissa.
Sitä voi vaan puhua omista kokemuksistaan, jos siihen tuntee kehotusta. Vaatii harkintaa ja itsekuria, ellei ole kokosydämisesti antautunut Jeesukselle, että osaa puhua rakkaudellisesti ja ei-uskovaa loukkaamatta. Vajavaisuutta löytyy sekä opettajista, että oppilaista. (sysissä ja sepissä) Kuitenkaan pelko epäonnistumisesta ei saisi tukkia suuta keneltäkään. Tähän auttaa anteeksiantava ja pyytävä mieli.

Omakohtaisesti koen ne ajat jolloin tunsin että minut 'tuomittiin', olotilaksi, jolloin parannuksenteko oli tekemättä ja omatunto syytti, vaikken aina tiennyt mistä. Sitä oli ns. herätyksen tilassa ja uudestisyntymistä vailla.

Älkää sitten nielkö kaikkea sanomaani täytenä totena koettelematta. Tämä on minun uskoani ja toisilla voi olla toisenlainen. Taivastiellä kumminkin .. eikä uudestisyntynyt ihminen ole vapautettu parannuksenteosta. Syntejä riittää koko elämän ajaksi.

En tiedä voiko näin ajatella, mutta tuli Korkeasta Veisusta mieleen.

Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret; älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

Parannuksentekokaan ei onnistu käskemällä, ei itseltä eikä muilta.

Aamen Viiville! Ja kiitos osallistumisesta parannuksenteon pohdiskeluihin!
Sipsu Tarkastaja jakoi tämän kuvan Facebookissa, ja Viivi pyysi laittamaan tännekin:
Suomennettuna suurin piirtein näin:
"Älä tuomitse muita ihmisiä, sillä et tiedä heidän tuskaansa ja surujansa. Jos et voi sanoa kaunista sanaa, älä sano mitään (sulje vaan suusi)... "

Mut sithä sitä vois aina aatella että ei nyt vielä oo parannuksen aika, eihän se käskemällä onnistu. Et joskus toiste sitte. Vaan kai sitä voi kääntyä Jumalan puoleen rukouksessa, vai pitääks sitäkin varten odottaa oikeeta aikaa?

Niin, Feeniks... eikö ole eri asia käskeä itseään kuin toisia? - Mutta onnistuuko se parannus ilman Jumalan voimaa? - Voi onnistuakin - joten kuten, arvelen - mutta vaivalloisesti, hampaita kiristellen. Mutta, jos Jumala antaa ensin "silmävoidetta" nähdä omat syntinsä - ja sitten kun rukouksessa käännyt Hänen puoleensa, Hän antaa sinulle myös voiman vapautua synneistä. Siinä tapauksessa voit kaiken jättää huomiseen... - Herran huomaan!

Juniper kirjoitti:
Sipsu Tarkastaja jakoi tämän kuvan Facebookissa, ja Viivi pyysi laittamaan tännekin:
Suomennettuna suurin piirtein näin:
"Älä tuomitse muita ihmisiä, sillä et tiedä heidän tuskaansa ja surujansa. Jos et voi sanoa kaunista sanaa, älä sano mitään (sulje vaan suusi)... "

Niin .. kun näin tuon kuvan fb:ssä, minulla olisi ollut sanottavaa, mutta silloin tuntui viisaammalta sanoa se täällä.
Nyt kun se on täällä Isona, niin tuon tytsän 'oudot' silmät sanovat, että so, so ..
Tiedä sitten kummalta puolelta tuo tunne tulee ... kuulostelen vielä.

Feeniks kirjoitti:Mut sithä sitä vois aina aatella että ei nyt vielä oo parannuksen aika, eihän se käskemällä onnistu. Et joskus toiste sitte. Vaan kai sitä voi kääntyä Jumalan puoleen rukouksessa, vai pitääks sitäkin varten odottaa oikeeta aikaa?

Tuota samaa olen minäkin pähkäillyt joskus.
Kivi kiveä hioo, ihminen toista ihmistä. Omassa voimassaan ei parannuksen teko onnistu.
Ensin on päätettävä haluaako tehdä parannuksen, mistä asiasta ja miksi. Jos ei ole Jumalalle tuotavana mitään konkreettista, niin silloinhan kaikki on vain huulten höpinää ja näppäimistön näpertelyä.
Jo se, että rukouksessa kertoo Jumalalle, että haluaisi luopua tunnistamastaan synnistä, muttei tiedä miten siinä onnistua, antaa Herralle valtuudet parantaa ja päästä vapaaksi sillä tavalla ja siinä aikataulussa ettei tule revityksi rikki.
Ei ilman synnintuntoa voi tehdä parannusta. Ja siinähän se aikamme vitsaus on, että kun synti häivytetään ja selitetään pois Raamatun Sanasta, niin samalla laitetaan Jumala 'viralta' pois ja kylmenee useimpien rakkaus. Rakkaus, joka tuntee vain äärilaidat - kovat arvot tai pehmeyden ilman totuutta.