RUKOUKSEN HENKI

by David Wilkerson | December 9, 2011
[May 19, 1931 – April 27, 2011]




Sanaa rukous (ks. Sak.12:10) ei käytetä Raamatussa koskaan muussa merkityksessä kuin korostamassa sitä, että rukous on lausuttu ääneen. Toisin sanoen se ei ole yksityistä tai mietiskelevää rukousta. Rukouksessa on kyse äänestä!

Hepreankielen sana edellisen kappaleen kohdassa viittaa ”oliivipuun oksaa käärittynä villaan tai jonkinlaiseen kankaaseen, jonka on kutonut se, joka haluaa rauhaa tai antautuu”. Ne olivat ns. ”rukousoksia”, itse asiassa lippuja, jotka merkitsivät täydellistä, ehdotonta antautumista.

Kuvittele taistelussa uupunutta sotilasta, rievuissaan, rääsyissään, väsyneenä ja poissa tolaltaan, piiloutuneena ketunkoloon. Hän on aivan yksin, kurja ja kalpea, tullut omien voimiensa loppuun. Hän katkaisee puun oksan ja sitoo valkean aluspaitansa siihen, nostaa sen ylös, ryömii ulos kolostaan ja huutaa: ” Minä antaudun, en jaksa enää”.

Tämä on Sakarjan kohdan tarkoittamaa rukousta. Se sanoo: “Minä antaudun. En pysty enää jatkamaan tässä sodassa! Olen hukassa ja toivoton”.

Rukous ei ole vain haluamiesi asioiden kertomista Jumalalle. Se ei ole anomista ja pyytämistä, että hän voisi auttaa sinua omissa suunnitelmissasi. Päinvastoin, se on täydellistä antautumista, oman tahdon ja tien hylkäämistä.

Vuosisatojen ajan uskovat ovat rukoilleet Jumalaa täynnä omaa tahtoa, anomista ja huutoa: ”Oi, Jumala lähetä minut sinne tai tänne, anna minulle sitä tai tätä.” Näinä viimeisinä päivinä Pyhä Henki lankeaa suurella voimalla ja vaikuttaa hengellisen konkurssin tuntemisen. Me heräämme siihen tosiasiaan, että kaikella rahallamme, aivoillamme, ohjelmillamme, julistuksellamme ja suunnitelmillamme emme ole koskettaneet tätä maailmaa. On totta, että seurakunta on hukannut perustansa ja heikentynyt säälittäväksi.

Meidän täytyy antautua! Rukouksiamme pitää seurata halu hyljätä elämässämme kaikki, mikä ei ole Jeesuksen kaltaista.

Danielin rukous osoittaa, millaista sen tulisi olla: ”Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen”(Dan.9:17- 18).

Tuon tämän oman kokemani tähän ketjuun:
*
Arkana tuon tänne sen, mitä olen kolme kertaa elämässäni kokenut.
Se on sellainen "yliluonnollinen kirkkaus" jota ei osaa maallisin, savisanoin kertoa.
Ensimmäisen kerran näin se ihan alpsena, alle kouluikäisenä, olin lähellä kuolemaa silloin useammankin kerran.

Sitten aikuisena, nuorena aikuisena, olin tullut uskoon syksyllä ja seuraavana maaliskuussa olin yksin kotona...aloin puhua runsaammin kielillä...sitä ennemmin oli vain muutamia sanoja.
Olin pitkälläni vuoteessa ja näin katon rajassa myös kirkastetut kädet, siunaavat ja esirukouskädet siis ja se kirkkaus oli sanoin kuvaamaton.

En tiedä kuinka kauan siinä olin ja puhuin ylitse vuotaen kielillä.
Kolmen kuukauden päästä siitä aloin odottaa esikoistani.

Ja nyt, kun kesällä esikoiseni kuoli, koin ja koen koko ajan kuin olisin Isän sylissä.
Turvallista.

Ja tasan kolme kuukautta kun esikoiseni oli kuollut, sama kokemus kuin kolme kuukautta ennen kuin aloin häntä odottamaan, se sanoin kuvaamaton kirkkaus, jota ei osaa oikein edes kuvailla.

Tiesin vain, että yksi ajanjakso elämässäni tuli täyteen ja että alkaa uusi.
Ja samoin katselin siinäkin niitä kirkastettuja käsiä vuoteeni yläpuolella.

Ja en todellakaan ole näitä kokemuksia mitenkään halenut hakemalla, ne vain on annettu, kuin vahvistukseksi tai jotain.

Muistan senkin, kun osasin lukea jo ennen kouluikää ja luin isän kasvattiäidin Raamattua ja hartauskirjoja, luin ne aika lapsena jo läpikin.

Niin se ensimmäinen kirkkaus oli kuin valtaistuimelta olisi laskeutunut se kirkkaus...ja sanat: Vanhaikäinen.
Siinä oli kuin vaatteen, viitan liepeet jotka osui maahan saakka ja se oli ihmeellistä katsella.
Sitä kesti aikansa.
*

Dan. 7:9

Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

Dan. 7:22

siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

Dan. 7:13

Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
*

Danielin kirjassa siis käytetään juuri tätä nimeä, jonka lapsena kuulin kuin sanottavan.

--Tämän saa koetella ja arvioida, itse en osaa sitä tämän kummemmin tuoda esiin.

Jumala siunatkoon Sinua.

Ihana kokemus sulla, pirta on.
Jumala on aina lähellä niitä joilla on murtunut mieli tai rikki sielu.

Ps. 34:19
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Kiitos Askartelun iloa sanoistasi.
Jumala Sinua Siunatkoon !