Sopusointu

Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi. Ef. 4: 3, 4.

Pyhä Henki työskentelee pyhittäytyneiden inhimillisten välikappaleiden kanssa. Se on Jumalan tarkoitus. Jumala on avannut oven taivaan ja maan välille, ja tätä ovea ei mikään voima voi sulkea. Hän pyytää jokaista ihmistä olemaan puhdas, pyhä, pyhitetty, jotta tälle ajalle kuuluva työ saataisiin toteutetuksi. Kun Jumalan kansan jäsenet ovat oikeassa suhteessa häneen ja toisiinsa, tapahtuu Pyhän Hengen täysi vuodatus koko ruumiin sopusointuiseksi yhteen liittämiseksi.

Mikään ei niin selvästi heikennä seurakuntaa kuin eripuraisuus ja kiistely. Mikään ei niin sodi Kristusta ja totuutta vastaan kuin tuollainen henki. "Hedelmistä te tunnette heidät" (Matt. 7: 20). "Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä veljeni? Samoin suolaisesta lähteestä ei juokse makeaa vettä. Kuka teistä on viisas ja ymmmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee" (Jaak 3: 11-13).

"Oikaiskaa siis hervonneet kätenne ja halvaantuneet polvenne! "Kulkekaa suoria polkuja' jottei ontuva jalka menisi sijoiltaan vaan pikemminkin parantuisi. Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikääm katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet" (Hebr. 12: 12-15).

Niin kauan kuin olemme tässä maailmassa, meidän on oltava liittyneinä toisiimme. Ihmisyys on kietoutunut ja punoutunut ihmisyyteen. Kristittyinä olemme toistemme jäseniä. Herra on tehnyt meistä tällaisia, ja kun koemme pettymyksiä, meidän ei tule ajatella toisistamme pahinta. Olemme yhteisen ruumiin yksilöllisiä jäseniä. Avuttomina ja pettyneinä taistelemme elämän taisteluita, mutta Herran suunnitelmiin kuuluu, että me hänen poikinaan ja tyttärinään, joita hän myös kutsuu ystävikseen, auttaisimme toisiamme. Sen on määrä olla osa käytännöllisestä kristillisestä työstämme.

E.G.White